torstai 14. maaliskuuta 2013

Ajatuksia


Heipähei.
Täällä kirjottelee nyt Jussin sijasta Laura. Elkää pelätkö, ei tästä mikään teinimammablogi ole tulossa, kohan ajattelin tämän kerran tulla ajatuksia tänne purkamaan (ja miksei jatkossakin sillontällön ellette te lukijat nyt ihan pystyyn minua hauku).


Tää Sofian vauvavuosi on mennyt omalta osaltani pääsääntöisesti ihan jees, suht nopeastihan se aika on kulunut ja kliseisesti sanoen on ollut ihan mahtavaa seurata tuon pienen ihmisen kehitystä tästä ihan vierestä. Tästä mutsina olemisesta olen kuitenkin osannut nauttia vasta viimeisen puolen vuoden ajan, ensimmäinen puolikas meni panikoidessa.. :D Kuitenkin mulla on tämmöinen asia joka on tosi pitkään painanut mieltä, ja nyt on semmonen olo että pakko edes yrittää purkaa jotakin kautta.

Olen nimittäin tässä vauvavuoden aikana huomannut, että olen jäänyt kaikesta ihan ulkopuolelle. Suoraan sanoen tuntuu, että kaverit on hylännyt.. Ja voi, voin kertoa että ymmärrän että olen äitiyslomalla Sofian takia ja hoitamassa mun pientä, en sitä varten että hillusin ja rilluttelisin ihan jossain muualla kun täällä kotona. Mutta tää yksin jääminen minun kohdalla on niin kirjaimellista. Vai estääkö teidän mielestä vauva kahvilla tai kaupungilla käymistä kavereiden kanssa?


Tää on mennyt siihen pisteeseen, että mulle jopa suoraan sanotaan puhelimessa, että "soitin jo kaikki muut kaverit läpi eikä kukaan voinut olla, voinko tulla käymään teillä kahvilla?". Minua ei myöskään kertaakaan yli vuoden aikana ole pyydetty mukaan minnekään, minne kaverit on menossa (ei edes muodon vuoksi). Ei kahville, ei kaupungille, ei ruokakauppaan, ei leffaan eikä varmasti baariin. Se on ihan kamala tunne, että sinua ei yksinkertaisesti vaan haluta minnekään, oli vauva mukana tai ei. Ketään ei vaan kiinnosta. Tässä kohtaa on hyvä todeta että luojalle kiitos mulla on Jussi.


Osittain tämä yksin oleminen on toki omakin valinta, voitashan me enemmän Sofian kanssa yrittää käydä kerhoissa tai vastaavissa, mulle vaan on tullut hirveä kynnys lähteä niihin. Kavereilleni olen sen miljoona kertaa jo suoraankin sanonut, että minua saa kysyä mukaan joko ilman vauvaa tai sen kanssa. He tietävät, että tarvitsen omaakin aikaa, mutta jos yritän jonkun jonnekin mukaan saada, mulle suunnilleen haistatetaan p*skat puhelimessa ja ollaan silleen että "joo varmaan lähen kanssas minnekään".. He tietävät, että mikään ei jää kiinni siitä etten pääsis lähtemään, tietävät että Jussi on illat ja viikonloput kotona.

Tajuan varsin hyvin myös sen asian, ettei minun ikäset ihmiset voi tajuta miten yksinäistä se loppujen lopuksi on olla sen vauvan kanssa kotona. Se yksinäisyys on ollut mulle se vaikein asia kotiäitinä. Mutta eipä kukaan yritäkään ymmärtää, ei sen puoleen.

Joten nyt haluaisinkin sanoa kaikille, joiden kaveri, serkku, kummin kaima tai kuka tahansa onkin äitiys/isyyslomalla; Pyytäkää niitä äitejä ja isejä vaikka sinne ruokakauppaan! Siitä jo tulee semmonen olo että hei, jotakin kiinnostaa ja että joku haluaa minut mukaan. Asia on toki niin, että lapsi menee aina edelle ja on se tärkein, mutta ei se tarkota että sen arjen pitäisi 24/7 siellä kotona pyöriä. ;)
Olisi toki myös mukava kuulla jos teillä muilla mutseilla/faijoilla on samanlaisia kokemuksia tai muita ajatuksia ylipäänsä ystävyydestä ja miten se on muuttunut lapsen myötä.

Eipä mulla sen ihmeempiä, toivottavasti te ihmiset ette inhoa minua kun lainasin vähän tätä Jussin blogia. :D Niin, ja jos joku minun tuttu tämän sattuu lukemaan, niin tässä ei ollut tarkotus haukkua ketään, oli vaan pakko vähän purkaa.
Nyt päiväkaffelle mars! :)

40 kommenttia:

  1. pyhpah mitään! Tosi kiva, että sääkin kirjoittelet tänne blogiin, kiva saada vähän naisnäkökulmaakin :-) Kyllä pisti tuo sinun teksti ajattelemaan, tyhmää kun kaverit on noin 'jättäneet':( onhan se nyt päivänselvää, että kyllä sitä omaa aikaa ja omanikäistäkin seuraa tarvitsee, toivottavasti sitä tuut saamaan!:) Musta sun pitäis kyllä useamminkin postailla :>

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ja nää kaveriasiat on toki henkilökohtasia, eikä niistä kauheesti puhuta missään, etenkään jos tilanne on huono sillä saralla.. Mutta kiitoksia, oli oikein mukava kirjotella tänne ja ehkäpä sitä jatkoakin tulee! :) -Laura

      Poista
  2. Tervetuloa uudestaankin kirjustelemaan tänne, Laura :)

    VastaaPoista
  3. Tosi kiva välillä kuulla sunkin mietintöjä asioista :) Ja on kyllä kurja juttu kavereilta hylätä :( Onhan se nyt tavallaan ymmärrettävää, että vauva on ehkä heille uusi ja jollain tapaa ehkä pelottava juttu, mutta pitäisi heidän silti osata katsoa asiaa sunkin näkökulmasta :) Auttaisiko jos suoraan juttelisit kavereittesi kanssa asiasta ja sanoisit, että sinua häiritsee tämä asia ja että haluaisit silti viettää aikaa heidän kanssa, vaikka et voikaan viettää enää yhtä paljon aikaa heidän kanssaan, koska sulla on lapsi. :) Toivottavasti asiat alkaa tästä kääntymään parempaan suuntaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tykkäsit! :) Joo, itekkin kyllä aluksi ajattelin että se vauva on vaan niin uus ja iso juttu, että kyllä tilanne siitä tasottuu.. Nyt Sofia on tarkalleen 1v 2kk ja yhden päivän vanha, ja tilanne on mennyt vaan huonommaksi.. :D Olen jutellutkin heidän kanssaan päin naamaakin, ja sanonut tismalleen samoja asioita mitä tännekin kirjotin, mutta ei tilanne siitä miksikään muutu. Pakkohan heidänkin on tulla puolitiehen vastaan jos meinasi asiat paremmiksi saada. Eiköhän tämä tästä(: -Laura

      Poista
  4. Jostai syystä siinä tahtoo käyä niin, varsinki jos on kaveripiiri kovin nuorta, että ei net oikeen ossaa tai ees tajua, että sama ihminen se on edelleen, vaikka onki isä/äiti.

    samaa tapahtui meillä silloin muinoin, vaimoa varsinkin asia harmitti kun useat kaverit.. "hylkäsi" onneksi oli paljon saman ikähaarukan sukulaisia sitten joiden kanssa pääsi "riekkumaan" satunnaisesti ja sitten käytiin välillä kahden kun saatiin poika hoitoon.

    notta tsemppiä vaan ja jos ei entiset kaverit tajua mitä menettävät, nii ota ittiäs niskasta kiinni ja hanki uusia.

    ps- mukava "kuulla" toistakin osapuolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on. Tästäkin vaan on ollut monta kertaa puhetta että tykkäisin lähteä ulos ilmankin sitä vauvaa (tai edes sen kanssa..). Sillon saa hetken olla muutakin kun "vaan se Sofian mutsi", jos ymmärrät.
      Enkä todellakaan ole sellanen ihminen että baaripöydässäkin jauhan vielä kakkavaipoista ja edellisen yön huonoista unista. :D
      Ehkäpä tilanne tasottuu kohan syksyllä palailen koulun penkille. :) -Laura

      Poista
  5. aivan sika kiva ku kävit kirjottelee tänne sunki ajatuksia Laura :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, ehkäpä minusta kuullaan vielä toisenkin kerran! :) -Laura

      Poista
  6. Taitaa olla aika tuttua tollanen kaikille, jotka sattuvat olemaan se kaveripiirin eka lapsen saaja. Siis iästä riippumatta. Tympeää kyllä.
    Vaikka omat kaverit eivät hylänneet, muistan silti kuinka yksinäiseksi välillä itseni tunsin yksin vauvan kanssa kotona. Ja myöhemmin uudestaan vauvan ja taaperon kanssa kotona. Itselläkin on ollut iso kynnys lähteä mihinkään kerhoihin tai muihin. Jos teilläpäin toimii MLL:n perhekahvila, se on aika matalankynnyksen paikka ja kannattaa käydä katsomassa.

    Ja mukava on kuulla myös sinun ajatuksiasi Laura :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ja onhan siinä vauvan kanssa kahdestaan olemisessa toki puolensakin, siinä jos missä oppii tuntemaan lapsensa ja itsestäkin tulee ihan uusia puolia esille.. Itseasiassa katsoin yks päivä ruokakauppaan mennessä että vissiin tuossa läheisellä nuorisotalolla on joku perhekahvilahomma, katsotaan jos sinne joku päivä eksyisi. :) -Laura

      Poista
  7. Mulla ihan sama homma, että kaverit hylkäs ihan täysin, kun lapsi tuli kuvioihin. Monen mielestä varmaa on kuullostanu tyhmältä se, kun oon todennu, että "Ois kiva käydä vaikka yhdessä kaupassa tai kävelyllä" Mut ne ei vaan ymmärrä sitä, että kuinka hienoo ja mahtavaa tollanen ihan perus juttukin ois. Ite oon ollu nyt lapsen kanssa kotona yli vuoden ja kaipais pikkusen jo toisten ihmistenkin seuraa..
    Sitten mulla on yks vanha koulukaveri joka sai kans lapsen, mutta sillä pyörii kaikku sen lapsen ympärillä ihan täysin... ei voi tulla kaupungille tai kirpparille tms. koska lapsi ei kuulemma nukahda, kun autoon tai rinnalle kun syö.. Ei voi kuulemma imettää julkisella paikalla. Niin ja sitten kuulemma lapsen päivärytmi menis ihan sekasin..
    Pari kertaa kävin sellasessa ilmasessa vauva kerhossa, mutta kerraks vaa jäi, koska siellä oli moni jotakin 40 vuotiaita 5 lapsen äitejä, joten ei oikee ollu samalla aaltopituudella asioiden suhteen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävää.. Ja ei sillä, ei lapsettomat ihmiset voikkaan tajuta asiaa samalla tavalla kun joku joka on kotona sen 24/7. Mutta itsekkin oon tehnyt esimerkiksi niin, että kun joku on ollut käymässä ja suunnitellut leffaan lähtemistä jonkun muun kaverinsa kanssa, niin olen jopa siinä vieressä todennut että HEI, MULLA ON ILMASIA LEFFALIPPUJA, eikä siltikään minua kysytä mukaan, hymähdetään vaan että "ahah".
      Ja kyllä se lapsellekin tekee välillä hyvää jos kaikki ei mene ihan saman kaavan mukaan, perusrutiinit on toki hyvä säilyttää mutta tuo menee minunkin mielestä jo yli.. Tsemppiä sullekin sinne, jos pyörit Joensuun suunnalla niin tervetuloa kaffelle! ;> -Laura

      Poista
  8. Voi et ole ainoa! Kaveri piiri on itellä ollu aina tooosi pieni ja pienemmäks käy. Asiaa ei auta se että asutaan korvessa vaikkakin kyllä espoossa ja ite en käy perhekahviloissa ym julkisissa paikoissa koska kammoan ihmisiä. Tätä kynnystä joka on ihmisten tapaamisen tiellä käynkin nyt psykologilla setvimässä ja etsin rohkeutta poistua kotoa. Odotan kuin kuuta nousevaa että pääsen viimeistään ensi vuonna aloittamaan koulut taikka oppisopimuksen jotta tutustuisin ihmisiin. Jotkut ei vain näe sitä äitiyttä pidemmälle ja luulevat sen olevan ainaista kotona istumista että "eihän tuo nyt mihkään voi lähteä sillähän on lapsi". :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla vähän sama homma, aika pienet kaveripiirit aina ollut. Hyvä että olet saanut apua asioihin, jospa se siitä vielä joku päivä helpottaa. :) Itekkin kyllä jollain tasolla jo odotan kouluun palamista, tosin toistaseks vielä pelottaa että mitenkä se minun pieni pärjää sitten..
      Ja tuo viimesin on niiin perus ajatus! Voi kun ihmiset hoksaisi että myös sille lapselle on keksitty vaunut/rattaat, sen voi ottaa mukaankin! :D -Laura

      Poista
  9. Oli aikas kiva kun kirjottelit eli saat jatkossaki purkaa ajatuksia tänne! :D Kurjaa kuiteski toi kaverijuttu :s tsemppiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Varmasti kirjotankin kun näin positiivisesti minut otitte vastaan! :) -Laura

      Poista
  10. Inhottavasti tehty kavereiltasi.Jos kavereitasi ei kiinnosta kanssasi oleminen, et ole heidän arvoisensa! :) Tsemppiä, et ole yksin ! kun katsoo asiaa positiiviselta pohjalta, on paljon parempi vaihtoehto, et sulla on sofia ja jussi, jonka kanssa oikeasti viettää laatuaikaa kun rillua kaupungilla! :) tiedän mistä sust mahtaa tuntua. tää on helpommin sanottu kuin tehty, ehkä sinun pitäisi löytää uusia samanhenkisiä kavereita, jotka oikeasti arvostavat sinua! voimia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! :> Ja se on totta, Sofia ja Jussi on kyllä laatuseuraa, ja käydään me aina sillontällön kolmistaan keskustassa "rilluttelemassa". :D -Laura

      Poista
  11. Voi ei.. tuli niin paha mieli puolestasi! Sinulla on kyllä suoraan sanottuna ollut tosi törppöjä kavereita.. En käsitä, miten lapsi voi estää muka kaverien kanssa olemisen!? Ei kyllä yhtään mitenkään. Pistää oikein vihaks tommonen hylkääminen!
    Kiva, kun kirjoittelit, kirjoittele useemminkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, mutta on se toki osittain sitäkin että he vaan eivät osaa ajatella asiaa minun kannalta.. Jokatapauksessa, mukavaa että jaksoit lukea minunkin höpötyksiä, enköhän minä vielä lainaa tätä blogia jatkossakin jos Jussi antaa.. ;D -Laura

      Poista
  12. Ei lapsen saaminen pitäisi pudottaa ketään porukoista. Minulle itselleni ei ainakaan ole ongelma jos kaveri lähtee pikkuisensa kanssa kahville tai tulee meille kylään. Minulle se on vain ihanaa koska itselläni ei vielä ole lapsia sillä poikaystävä ei niihin suostu vielä ;D Useimmiten yritän jopa viihtyä enemmän kavereiden kanssa joilla on lapsia kuin niiden joilla ei vielä lapsia ole. Epäreilua ettei sinulla ole kavereita jotka ajattelisivat samalla tavalla kun minä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, toivottavasti mullekkin sattuu vielä joskus tuollainen ihminen vastaan, joka nimenomaan tykkäisi siitä asiasta että mulla on lapsi ja olis itekkin innoissaan! Eiköhän sekin päivä koita kun saat oman pienen syliisi, mieti miten mukavaa se sitten on jos nyt jo tykkäät lasten kanssa olla.. :) -Laura

      Poista
    2. Oot vaan tavannu vääränlaisia ihmisia joilla on vääristynyt maailmankuva ! Kyllä ne sitten huomaa saman asian kun itse saavat lapsia että olisi kiva jos joku pyytäisi johonkin eikä pikkuisen kanssa lähteminen ole vaikeaa.. Tähän ajattelutapaani saattaa toki vaikuttaa perhetuttumme lapset, joiden äiti on minulle todella läheinen, kuin sisko. Olemme reissanneet monet kerrat kun kukin lapsista vuorollaan on ollut 0-11 kk ja siitä ylöspäin eikä se lähteminen ole sen vaikeampaa ollut kuin ilman lapsiakaan. Tokikin reissujen taukopaikat ja lähteminen pitää suunnitella lapsen rytmin mukaan, jotta nukkuminen tapahtuu esimerkiksi autossa/rattaissa kaupungilla olon ajan. :) Joo, voih en malta odottaa sitä päivää ;)

      Poista
  13. Itselläni kävi ihan samalla tavalla. Onneksi olen onnistunut rakentamaan itselleni uuden kaveripiirin, tutustumalla muihin nuoriin äiteihin: ) Muutama hyvä ystävä onneksi jäi kuvioihin vauvankin synnyttyä, mutta valitettavasti sellaisia tosiystäviä harvassa: (

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mmm, kuulostaapa helpolta.. :D Mulla ei oo ketään ikästäni tiedossa jolla olisi lapsi, enkä ole millään tavalla mukana näissä Joensuun "teinimutsipiireissä", eikä mulla ole blogia tai mitään mitä kautta semmosia ihmisiä vois löytää. Kadehdin muuten aina siun blogia lukiessa kun aina kerrot että käytiin siellä ja täällä ja mitä teen minä, istun täällä kotona lukemassa mitä kaikkee oot tehny.. :D -Laura

      Poista
  14. Mulle eka vuos oli tosi yksinäistä, mut totesin että ne jotka enää ei edes halua mua nähdä, ei ole edes sen arvosia (kuulostaapa helpolta) Pikku hiljaa kummiskin olen taas saanut uusia kavereita ja tuttavia. kaverin kanssa lähentyneet ystäviksi ja tämä yksinäisyys helpottunut. Kaveripiirin keski-ikäkin taisi nousta viidellä vuodella. Itse löysin kavereita lähinnä koulusta, mutta alakin on sen verran ''erikoinen'', että siellä on vähän vanhempaa porukkaa liikkeellä. Toivottavasti tilenne muuttuis sielläkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä, ja voikun asiat oiskin niin helppoja. Semmosetkin ihmiset jotka roikkuu tässä mukana jotenkuten eikä välttämättä ainakaan aiheuta mulle mitään hyvää, noh, se on hyvin hankala vaan "hylätä" ja jatkaa eteenpäin. Jospa minäki löytäsin koulusta jonkun toisen teiniäidin tai äidin ylipäätänsä jonka kanssa voisi jakaa asioita ihan eritavalla..(: -Laura

      Poista
  15. Lapsellisiahan noi sun kaverit on. Ei ystäviä kuulu hylätä, missään tilanteessa. Varsinkaan silloin, kun jotain ikävää sattuu. Mun mielestä kuitenkin, teille ei oo mitään ikävää käynyt. Päinvastoin, ootte saanu uuden perheenjäsenen, josta kuuluu tietysti pitää huolta. Muttei se tarkoita, etteikö haluaisi omia kavereita nähdä. Vika ei ole sinussa Laura, vaan kavereissasi, jotka tuijottavat vaan omaan napaansa. Pistää kismittämään tollasten ihmisten toiminta!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsellisia ehkä, mutta eiväthän he ehkä vaan osaa ajatella minun kannalta. Se on vaan harmillista tässä tilanteessa, kun eniten sitä seuraa ja tukea tarviis. Kyllä minäkin lapsen syntymän käsitän positiivisena asiana, enkä ainakaan vois tehdä näin jos asia oiskin niinpäin ollut että joku minun kavereista oliskin saanut lapsen. Kyllä minäkin oon vihanen ja pettynyt ollut vaan olen huomannu että että ei se mitään auta, he ovat jo päätöksensä tehneet.. -Laura

      Poista
  16. Mulla on hyvin samankaltaiset kokemukset. Viime huhtikuussa sain ihanan tyttölapsen, ikää mulla oli 16, nyt olen siis 17-vuotias. Ennen raskautta 'omistin' tosi paljon kavereita, mutta raskauden aikana kaverit katos pikkuhiljaa. Lapsen syntymän jälkeen enää yksikään vanhoista kavereista ei ollut kiinnostunut seurastani, ei edes lukiossa jossa edelleen käyn suorittamassa muutamaa kurssia. Viimeksi olen ennen raskautta-kaverin kanssa ollut vapaa-ajalla tammikuussa, käytiin nopsasti leffassa.

    Olen kuitenkin puistoista ja naapurista saanut aivan ihania uusia ystäviä, joiden kanssa on enemmän sama elämäntilanne. Se on ystäviesi menetys etteivät enää sun kanssa ole! :) Toivottavasti tilanne lähtis sulla paranemaan, yksin ei ole kiva olla..

    -I

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnittelut pienokaisesta. :) Mulla kans ensimmäiset kaverit hävis just siinä raskauden aikaan, mutta nyt tajua että he olivat ehkä niitä "ei niin tärkeitä bilekavereita". Inhottava että sullekin on niin käynyt.

      Itekkin oon aatellu että kohan säät vähän lämpenee niin raahaan Sofian puistoon leikkimään vähintään joka toinen päivä, pakko sillä keinoin on ees yks ihminen tavata! :D Niin ja muuttokin meillä on edessä joten ehkä joku uusista naapureista ois hyvä tyyppi.. :) -Laura

      Poista
  17. Kivaa, että säkin laura kävit kirjottelemassa! Vähän vaihtelua, vaikka Jussinkin kirjotukset onkin mielenkiintoisia. Mun puolesta saat kirjotella niin paljon ja niin usein kuin haluat. Varmasti tekee hyvää purkaa tuntoja edes jonnekin :) Tosi paljon tsemppiä ja voimia vauva-arjen pyörittämiseen ja toivottavasti uusia kavereita löytyis. Yritä päästä jonnekin perhekahvilaan, eihän siellä kauaa pakko ole olla, jos ahdistaa/tai on liian tylsiä mammoja niin ainahan sieltä voi lähtee pois :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos vaan paljon! :) Oli kieltämättä ihan mukava käydä tänne kirjottelemassa, etenkin kun sai näin paljon kommentteja ja tarinoita teiltä lukijoilta! Pitää meidän joku päivä siellä perhekahvilassa piipahtaa, ehkä kirjotan sit että miten se meni. :D -Laura

      Poista
    2. Innolla jään odottelemaan! :)

      Poista
  18. Täälläkin kirjottelee yks teini äiti. Tuli 17v raskaaksi ja nyt mulla onki 2v5kk prinsessa :) ja tosiaan itellä kävi kans nuin että kaverit otti ja lähti ku tulin raskaaksi mutta tosi ystävät jäi, jotka hyväksyi sen että minusta tulee äiti ja minulla tulee olemaan pieni napero mukana ja joka saattaa joskus hidastaa menojani mutta silti he hyväksyivät sen! Nytkun miettii niin eivät muut olleet edes tosi ystäviä/kavereita kun eivät halunneet olla tekemisissä kun sain tyttären. Toisaalta oon tosi tyytyväinen siihen että menetin ne kaverit jotka eivät hyväksyneet asiaa, koska sitten minullekkin selvisi että he eivät olleet oikeita kavereita yms. Ja mulle ei olis enään "päänvaivaa" niistä ihmisistä. Ne jotka hyväksyy myös sen lapsen niin ne ovattosi harvinaisia ja todellakin YSTÄVIÄ! mullekkin niitä jäi 2 kenen kans soittelen ja puhun muustakin kuin pelkästä lapsesta ja se tekee hyvää! Tässä mun s.posti jos haluat jutella laura lisää mmiiira_@hotmail.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mulla meni kans silleen että raskausaikana jo oikeestaan ne "pinnallisimmat" kaverit hävis, sitten vauvavuoden aikaina melkein kaikki muutkin.. Mutta tietysti jos ei kiinnosta olla yhteyksissä niin sitten vaan ei kiinnosta.. Niin ja olen pahoillani, yksityisyyden pidän ainakin vielä tässä vaiheessa pelkässä tässä blogissa, tämän kautta voin toki jutella ja vaihtaa ajatuksia. :) -Laura

      Poista
  19. et oo todellakaan laura yksin (: täälläkin kohta 18v kotiäiti, meillä on poika, kylläkin vasta 3,5kk mutta yksin kotona kuolen tylsyyteen kun lapsen isä on koulussa/työharjottelussa ja kotona vasta iltapäivällä ;o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, voin kertoa että "muutamana" (:D) päivänä olen itsekin oottanut että Jussi tulee kotiin, ne tunnit yksin menee niiiiin hitaasti kun ei ole seuraa ja ei ole tekemistä.. (Toki joku voisi tässä vaiheessa sanoa että onhan se vauva ja siinä tekemistä ja hoidettavaa riittää mutta noh, voisihan sitä välillä jossain vaikka sen vauvan kanssa käydä tai jotain..) Nythän Jussi on kotona miun ja Sofian kanssa toistaiseksi, päivät menee huomattavasti nopeammin. Tosin nyt Sofiasta on tullut ihan isin tyttö eikä se minua muista enää ollenkaan.. :( -Laura

      Poista