Kysymyspostausta!!

Elikkä vois pistää uuden kysymyspostauksen pystyyn paremmalla menestyksellä ku viime kerralla joten jos jokin asia mietityttää tai on epäselvää tai haluat muuten vaan kysyä jotain joka vaikka aiemmissa postauksissa ois aiheeseenkuulumatonta niin nyt ois hyvä tilaisuus sille, olipahan se miulle tai Lauralle aiheesta ku aiheesta nii saa kysyä aivan vapaasti mitä huvittaa.
Eli kysymyksiä vaan tulemaan tähän postaukseen eikä aikarajaa oo vaan myö ruvetaan vastauksii rustailee koha näemme sen ajankohtaseks.
Ja vastaukset julkaistaan luonnollisesti koha ne on valmiita omassa postauksessa kokonaisuudessaan.
Kiitos jo etukäteen. :)

Mitäs tässä,

eipä juuri erikoisempia, muutto homma on vielä epäselvä mutta varmaan huomenna saadaan tieto siitä onko muutto jo tässä kuunvaihteessa vai siirtyykö se vielä kuukaudella taas.

Jei nyt se kevät on tullu, täällä ei ainakaan näy pahemmin lunta missään ja lämpötilaki pysyy plussan puolella.

Ollaanki sit tässä vähä ulkoiltu Sofian kaa käymällä leikkipuistossa ja tossa omalla pihalla leikkimässä.

Ehdottomii lemppareita Sofialle ulkona on selvästi kiikkuminen ja se laulaaki aina kiikkuessa "kiikkuu, kiikkuu" ja tunnistaa kyllä hyvin että mitä meinaa kiikku. Toinen lemppari on ettii jotkut hienot kepit maasta ja heilutella niitä ja koputella kaikkee samalla ku kävelee ympäri hiekkalaatikkoo.. :D Tänään kans selvis että liukumäki on myös iha hauska juttu. :P

Mutta eipä tässä miulla tän ihmeempiä, jospa sitä ens kerralla ois jo jotain kerrottavaa :D

Muistakaa sitte että yksikään kysymys ei ole tyhmä ja saa ihan vapaasti kysyä ihan mitä vaan. :)

Mummolassa reissussa koirattomassa koiravahdissa.

Heipä hei!

Kohan tässä joutessani kirjoittelen ku oon Sofian kaa yökyläilemässä miun porukoilla (paitsi nyt täällä ei oo ketään..) ja neiti on just päikkäreillä ja mulla on aikaa testailla miun äitin tablettia ja aattelin kokeilla tätä tähänkin tarkoitukseen sitte.. hyvi jännä on :P
Mutta niin siis alunperin tarkotus oli että mie oisin varmaan yksinäni tullu tänne että äitin kaa tehtäs miun valmistujais kutsukortit valmiiks ja tää aamupäivä oisin ollu koiravahtina, mut sit Laura tuliki kipeeks tossa viikonloppuna nii otin sit Sofianki matkaan ja nyt meillä onki suunnitelmien muutos nro2 ku ei meille tullukkaa koiraa vahittavaks :D
Mutta no, käytetään myö kuitenki aika hyödyks ja harjoteltiin taas reissussa nukkumista joka sujuiki jo paremmin;
illalla ei ensinnäkään meinannu malttaa lähtee nukkumaan ku oli mummo ja sit vähä harmittiki ku oli taas pelottava matkasänky, mutta sammu onneks silti ihmeen nopeesti ku oli jo niin zippi. Yöki jo meni paremmin, aluks nukku ihan sikeesti pari tuntia kunnes iski paniikki mikä kyllä meni ohi kun syliin nostin ja rauhottelin mutta alkoi uudestaan heti kun sänkyyn laskin ja sitä jatkukin varmaan jotain tunti/puoltoista ja heräsikin tyttö jo jossain vaiheessa jollon laitettiin vähän valoa päälle ja hälyttimestä pimpelipomia soimaan ja rauhotuttiin ihan kunnolla ja ihmeteltiin kunnes sitte rauhoittuki lopulta sinne sänkyyn ja sen jälkeen nukuttiinki oikeen sikeesti aamun asti eikä herättyään neiti jaksanut pitkään ennenku piti päästä jo päikkäreille. Mutta selvää edistymistä on ku tähän verrattuna viime reissu oli yhtä kaaosta :)
Oli kyllä mukava eilen ku yks miun ainoista jälellä olevista oikeesti hyvistä ystävistä oli istumassa iltaa tässä miun ja Sofian kaa. On iha huippuu että on edelleen semmone ihminen jonka kaa voi vaan istuu ja jutella monta tuntii ja jutut menee ihan yksiin niinku ennenki, ja löpistiin ja saunottiinki tässä ihan iltamyöhään asti ja ois pitempääki voinu jos ois vaan kerinnä. Harmi homma vaan ku se asuu ja opiskelee täällä vähä kauempana  nii tulee harvemmin enää nähtyyn ku sillon ku ite asuin vielä täällä.. Sofiakaan ei haittaa sitä ollenkaan, päinvastoin se vaa leikki sen kaa ja juteltiin Sofiastaki paljon
On vaa nii hieno tietää että on joku tommone ihminen jälellä jota ees oikeesti kiinnostaa ja voi oikeesti olla vaan nii ku ennenki. :)
Mutta joo eipä tässä tän kummempia, vielä aateltiin lähtee käymään varmaan miun isovanhempien luona ja ehkä jossain muuallaki sukulaisissa ennen ku lähetään kotia kohti.
Ps. Kaikki tämä tabletilla tehtyä, jopa kuviaki osasin ottaa :D on tämä jännä vehe..

Kevättä kohti ohoi!

Kevät hei missä lienet??

Pikkuhiljaa meinaa kyrsii tää lumen määrä ja kevät vaan loistaa poissaolollaan.

Kyllähän tuolla tietty aurinko paistaa ja on iha nätti keli vaa tahtoo vähä vilposa olla ja tuulee. yöpakkasista puhumattakaan. Ois niin kiva jos rupeis jo lämpeemään ku Sofialla oottaa nii hienoja kevät vaatteita että..

ja muutenki vois pukee vähä rennommin ku ei tartteis pelätä että jäätys koko neiti. :)

Meillä on ollu tässä hurjaaki hurjempaa menoo ja myös vaan lepposaa laatuaikaa perheen kesken :) 

Ensinnäki me käytiin ehkä maailman mahtavimmassa konsertissa, nimittäin Fröbelin palikoitten 25v. kiertue tuli Joensuuhun ja pakkohan se oli käyä. Oliki aikaa jo siitä ku myö molemmat ollaan joskus pentuna fanitettu niitä ihan täysillä ja käyty keikallaki vaikkei enää muistakkaan :D

Sofiaki on iha hurahtanu niihi ja sieltä keikalta tarttuki viimenen DVD mikä haluttiin ja nyt meillä onki kokoelmia lukuunottamatta kaikki DVD:t mitä on julkastu : P On kyllä hauskan näköstä miten tuo neiti tunnistaa jo ihan sikana niitä biisejä ja tanssii ja leikki mukana parhaansa mukaan. Ja se vasta hauskaa onki ku tanssii sen kanssa :D

Tarttu sieltä keikalta mukaan myös ihan sika makee paitaki Sofialle vaikka onki pikkusen iso vielä :P

Laatikosta on hyvä kattoo :)

Ulkoilu on kivaa :)

Me käytiin kans tässä paistelee (vähän myöhään kenties) talven ekat makkarat Ja ihmeteltiin Sofian kaa samalla jäätä ja tehtiin lumikakkuja ja on tässä muutenki ollu aikaa hölläillä ja olla perheen kesken kun mie tossa vajaa pari viikkoo sitten valmistuin eikä oo töitä toistaseks tiedossa. On se vaa hassuu ku ei oo kouluu tai mitään muutakaan mikä velvoittas olee jossa in tai tehä jotain vaan saapi olla vaan iha rennosti ja nauttii kotona olosta pikku emäntien kaa. Ja vaikkei löytyskään pahemmin töitä nii ei se mikään maailmanloppu oiskaan, saispaha olla Sofianki kaa kunnolla ennen armeijaa ja kunnolla opetella kotihommiin sun muuhun syksyy varten ku Laura lähtee takas kouluun. Mut pitää nyt kuitenki vielä yrittää ku oishan se tietty parempi käyä vähä töissä ja hankkii tienestiä pahan päivän varalle.

Sytytysmaisteri Jussi loi tulta..

..ja grillimaisteri Laura hoiti paistelun :P

Lukuhetki

Sofia on nykyään iha mahoton höpöttävä apina. Se kiipeilee pahvilaatikoihin, lelulaatikoihin tv-tason vetolaatikoihin ja uusimpana nyt on tullu sohva johon se jatkuvasti kiipeää, riehuu hetken ja lähtee pois ja hetken päästä sama uusiks. Ja päivät pitkät kailottaa ääääitiii täitii tääitiii tikotikotikotiko katokatokatokato vauvavauvauvauva ja niin ees päin, ja joka kulman takaa kuulu kukkuu! :D ja kovasti yrittää myös sanoo isiki :>

Nii ja semmosia uutisia kanssa että näillä näkymin meillä on kuun vaihteessa muutto kolmioon joka on tästä samasta pihapiiristä varattu. Ei voinu yhtään sopivammin sattuu ku tais olla samalla viikolla ku isännöitsijälle ilmotettiin että tarvitaan isompi kämppä nii tuli jo ilmotus että ois vapautumassa naapuritalosta yks :) Ollaan jo jonkun aikaa haaveiltu että saatas isompi kämppä ja Sofialle oma huone mitä saa sit sisustaa hienoks :) Arvatkaa vaa onko jo jokusen kerran selattu IKEAn kuvastoja :P

Mie tossa lauantaina kävin pitkästä aikaa hyppii Parkour vuorolla mitä ennen harrastin ja voi hyväne aika että voi ihmisellä olla paikat jumissa vuoden tauon jälkeen ku tässä jo toista päivää täällä ihan tönkkönä kömmin ja joka paikka kipeenä, mut oli se kyllä sen arvosta pitkästä aikaa :)

Mutta me jatkamme täällä Potterin kattomista joten ensi kerralla taas :)

Ajatuksia

Heipähei.
Täällä kirjottelee nyt Jussin sijasta Laura. Elkää pelätkö, ei tästä mikään teinimammablogi ole tulossa, kohan ajattelin tämän kerran tulla ajatuksia tänne purkamaan (ja miksei jatkossakin sillontällön ellette te lukijat nyt ihan pystyyn minua hauku).

Tää Sofian vauvavuosi on mennyt omalta osaltani pääsääntöisesti ihan jees, suht nopeastihan se aika on kulunut ja kliseisesti sanoen on ollut ihan mahtavaa seurata tuon pienen ihmisen kehitystä tästä ihan vierestä. Tästä mutsina olemisesta olen kuitenkin osannut nauttia vasta viimeisen puolen vuoden ajan, ensimmäinen puolikas meni panikoidessa.. :D Kuitenkin mulla on tämmöinen asia joka on tosi pitkään painanut mieltä, ja nyt on semmonen olo että pakko edes yrittää purkaa jotakin kautta.

Olen nimittäin tässä vauvavuoden aikana huomannut, että olen jäänyt kaikesta ihan ulkopuolelle. Suoraan sanoen tuntuu, että kaverit on hylännyt.. Ja voi, voin kertoa että ymmärrän että olen äitiyslomalla Sofian takia ja hoitamassa mun pientä, en sitä varten että hillusin ja rilluttelisin ihan jossain muualla kun täällä kotona. Mutta tää yksin jääminen minun kohdalla on niin kirjaimellista. Vai estääkö teidän mielestä vauva kahvilla tai kaupungilla käymistä kavereiden kanssa?

Tää on mennyt siihen pisteeseen, että mulle jopa suoraan sanotaan puhelimessa, että "soitin jo kaikki muut kaverit läpi eikä kukaan voinut olla, voinko tulla käymään teillä kahvilla?". Minua ei myöskään kertaakaan yli vuoden aikana ole pyydetty mukaan minnekään, minne kaverit on menossa (ei edes muodon vuoksi). Ei kahville, ei kaupungille, ei ruokakauppaan, ei leffaan eikä varmasti baariin. Se on ihan kamala tunne, että sinua ei yksinkertaisesti vaan haluta minnekään, oli vauva mukana tai ei. Ketään ei vaan kiinnosta. Tässä kohtaa on hyvä todeta että luojalle kiitos mulla on Jussi.

Osittain tämä yksin oleminen on toki omakin valinta, voitashan me enemmän Sofian kanssa yrittää käydä kerhoissa tai vastaavissa, mulle vaan on tullut hirveä kynnys lähteä niihin. Kavereilleni olen sen miljoona kertaa jo suoraankin sanonut, että minua saa kysyä mukaan joko ilman vauvaa tai sen kanssa. He tietävät, että tarvitsen omaakin aikaa, mutta jos yritän jonkun jonnekin mukaan saada, mulle suunnilleen haistatetaan p*skat puhelimessa ja ollaan silleen että "joo varmaan lähen kanssas minnekään".. He tietävät, että mikään ei jää kiinni siitä etten pääsis lähtemään, tietävät että Jussi on illat ja viikonloput kotona.

Tajuan varsin hyvin myös sen asian, ettei minun ikäset ihmiset voi tajuta miten yksinäistä se loppujen lopuksi on olla sen vauvan kanssa kotona. Se yksinäisyys on ollut mulle se vaikein asia kotiäitinä. Mutta eipä kukaan yritäkään ymmärtää, ei sen puoleen.

Joten nyt haluaisinkin sanoa kaikille, joiden kaveri, serkku, kummin kaima tai kuka tahansa onkin äitiys/isyyslomalla; Pyytäkää niitä äitejä ja isejä vaikka sinne ruokakauppaan! Siitä jo tulee semmonen olo että hei, jotakin kiinnostaa ja että joku haluaa minut mukaan. Asia on toki niin, että lapsi menee aina edelle ja on se tärkein, mutta ei se tarkota että sen arjen pitäisi 24/7 siellä kotona pyöriä. ;)
Olisi toki myös mukava kuulla jos teillä muilla mutseilla/faijoilla on samanlaisia kokemuksia tai muita ajatuksia ylipäänsä ystävyydestä ja miten se on muuttunut lapsen myötä.

Eipä mulla sen ihmeempiä, toivottavasti te ihmiset ette inhoa minua kun lainasin vähän tätä Jussin blogia. :D Niin, ja jos joku minun tuttu tämän sattuu lukemaan, niin tässä ei ollut tarkotus haukkua ketään, oli vaan pakko vähän purkaa.
Nyt päiväkaffelle mars! :)

Menoa, meininkiä ja levotonta reissua

Hey, you there!!

Anteeks hirrveesti...

ku on nii pikä aika ku oon viimeks kirjottanu. On taas meinannu ihmisen viaton aikaansaamattomuus ottaa valtaa ku koko viime viikonki meinasin kirjottaa mut se jäi sitte kuitenki joka ilta tekemättä ja nyt vasta sain aikaseks.. 

PÄÄ!

Raskasta reissua

Me ollaan tässä Sofian kaa yökyläilty pariin otteeseen ku myö oltiin kahestaan tossa pari viikkoo sitte miun porukoilla ja viime viikolla ku miulla oli loma nii käytiin koko poppoolla Lauran isovanhempien luona.

Muute oli kyllä erityisen rento loma ku yli puolet ajasta oltiin vaan kotona ja möllötettiin ja Lauran kaa oltiin iha hurjia ku joka ilta kotona ollessa katottiin Housee dvd:ltä vähintään kaks jaksoo iltaan sen jälkeen ku Sofia oli menny nukkuu. :P Viikonloppuna vaan käytiin moikkaa porukoilla miun siskoo ja sen perhettä ku ne oli tullu käymään vähä kauempaa pitkästä aikaa. :)

On se hassu ku ku Sofiaa ei oo oikeen missään vaiheessa kiinnostanu oman ikäsensä tai ylipäätäsä pienet lapset mutta sit jos on vähänki isompi esim. miun enotettava joka on 2,5v nii se kiinnostaa ihan sikana ja pitää tarkkaan seurata aina mitä toinen tekee ja kaikkii leluja pitää saaha kokeilla mitä seki.

Sit ku on joku vähä pienempi nii Sofia on vaa sillee: Hm.. mitäs se tuo tuossa meinaa??

Kyllä talvi on ihanaa
:D

ahkerana lumitöissä

:)

                                                                                                                                                                   Se on tullu kyllä nyt selväks näillä parilla yöpymisellä että vaikka ois kuinka hauskaa muuten Sofialla nii  nukkuminen on iha hirveetä.. Ennen siinä ei oo ollu mitään ongelmaa mu tny on jostain syystä tullu että Sofia panikoi ku sitä pistää nukkumaan matkasänkyyn vieraassa paikassa ja kun sen lopulta saa nukkumaan nii se on yöllä on hirmu levoton ja pitää päästä pois eikä taho uudelleen rauhottuu sänkyyn jos menee paniikkiin.

Kai Sofian pitää vaan ajan kanssa tottuu nukkuu vieraissa mut onko teillä kokemusta tästä? Jos on nii ootteko kokeillu jotain mikä saattaa helpottaa sitä nukkumista ja miten pitkään ootte saanu totuttaa että on ruvennu nukkuminen sujuu ongelmitta?

Ja millasii tapoja työ ootte yleensäki käyttäny nukuttamisessa ja yökäyttäytymisessä?

Meijän rutiinina on vaan viedä tyttö sänkyyn ja sit jos tarttee nii käyä rauhottelee ja antaa tuttia joka on vielä Sofialla käytössä ja yöllä sama homma, ja jos tulee paniikki nii otetaan pois ja rauhotellaan sylissä.

Meillä ainaki on toiminu hyvin eikä nykyään tarttee ees paljoo yöllä rauhotella tai etenkään pois nostaa kun nukkuu nii hyvin jos ei oo kipeenä tai hampaita tulossa..

Ainii ja mitä mieltä työ ootte siitä huudattamisesta eli että lapsi huutaa niin pitkään että ite rauhottuu nukkumaan? Ku meijän mielestä se on ihan tarpeetonta eikä myö sitä haluta Sofialle opettaa. 

Eihän sitä nykyään ees suositella käytettäväks vaan ennemmin niinku myö tehään.

Eikä siihen tosiaan oo tarvetta ku Sofia nukkuu niin nätisti kotona ku on tuttu ympäristö.

Väsyny matkaaja

Suomalaisen rallin uusi toivonkipinä

Mutta joo pitäs tästä painuu nukkumaan että jaksaa huomenna taas töihin painaltaa.

Vielä ois kolmen viikkoo ja sitten jo oiski valmistuminen joten sitäpä ootellessa ensi kertaan siis. :)

Suuria ja vähän pienempiä asioita

1v 1kk 1pv

Sen luvun tullessa Sofian mittariin päätti neiti tehä jotain uskomatonta. Se nimittäin otti ja lähti tepastelee, käppäilee, tallustaa, kipittää eli kävelee!! ja hyvä että malttaa muuta tehäkkään ku kirmata ympäri kämppää ku on nii siistii ku pääsee minne vaa ilman minkäänlaista tukee tai nelivetoo. Lauraki jo tänään harmitteli ku olivat päivän kahestaan eikä "Sofiaa kiinnosta enää leikkii äitin kaa" ku bilistelee vaan. :P
Voiko olla mitään hassumpaa taas ku tommone ihmisen pienoismalli kävelee ympäri ämpäri ja jännittää ku on nii uutta ja ihmeellistä. :D
Kaikkiha lähti siitä ku Sofia on jo jonkun aikaa kävelly tukea vasten tai kädestä/sormesta pitäen nii myö kokeiltiin "sormikiellolla" että uskaltasko hää koettaa lähtee iha ite. Kohtahan se sit rupes kiinnostaa että mitenhän siinä kävis jos lähtiski ja alottiki ihan vaan askeleen parin matkoja ottaa ja pikkuhiljaa se välimatka piteni ja lopulta uskalti jo useemman askeleen ottaa.
Sitten tarpeeks rohkeutta kerättyä varmaan päätti että nyt hän lähtee ja varovasti kulki huoneesta toiseen ja takasin ja olohuonetta ympäri ja koko ajan meno muuttu varmemmaks ja tasasemmaks ja vaikka aluks piti ottaa välillä vähän tukee seinästä nii seki jäi nopeesti pois ja tallusteliki varmaan pari tuntia ennen ku voimat alko loppuu ja piti päästä yöunille. :)
Nyt sit ollaan kolme päivää kirmailtu ees sun taas aina vaan varmemmin ja tänään on kuulemma ollu hyvin hauskaa kulettaa tavaroita etenki kaukosäätimiä paikasta toiseen. :D

Tässä vähän perjantain menoa kun oli jo reenattu kovasti:

Nyt on tuostaki kehittyny jo ihan sikana ja vauhtiki on paljon huimempaa :D

Marjoja nams

Hyvä oli kyllä ku Sofialle nous eilen aamulla kuumetta lähemmäs 38 astetta ja oli vielä tänäänki aamulla ollu,  nii kerittiin jo miettii että onkoha vaa flunssa iskeny jostain tai ei kai vaan korvatulehus uusiudu mutta ihan päin mäntyä tais mennä arvaukset ku Sofialle oliki puhjennu kolmas hammas! Pitkään sitä saatiinki oottaa ku se oli melkein pinnalla jo pitkän aikaan ja näytti olevan puhkeemaisillaan mutta ei vaan tahtonu tulla ikenestä läpi. Nyt on sit kaks hammasta allaalla ja yks ylläällä ja toista jo ootellaan ku pilkistää pikkusen jo :)

Mutta eipähän tässä tämä mutta loppuun vielä Sofian konsertti ja sen myötä lukemisiin:

Synttärisankareita ja syöminkejä

Huhhuu tässä taas vierähtänny aikaa viime kerrasta ku oon kirjottanu, anteeksi siis siitä. On aika lailla ajatukset pyöriny koulun ympärillä ku on tässä aika kriittiset ajat ollu ku huomenna on viimene oikee koulupäivä ja sitte kaks kuukautta työharjotteluu ennen valmistumista.

Just alkuviikosta saatiin opinnäyte valmiiks mutta ois vielä yks näyttö missä nyt on vaa atk hommaa mitä pitäs jaksaa TOPin aikaan tehä kotona ja sit se ois siinä se. Kummallista tässä niinku oikeesti alkaa olla ainahi toistaseks koulut käyty.. Ei velvotetta olla koulussa... Jännää...

Uuuuuu ja sit oon virallisesti ammattilainen jossain :D Se o toine juttu onko työtön ammattilainen vai mikä... :o

Mutta joo eipä siitä sen enempää :D

Meil on bileet, kaikki sileeks!

Sofian yksvee bileet tuli sit julhittuun ja oliki hurrrjat bileet ku kesti koko viikonlopun ja ihmisiäki riitti.

Laurallaki riitti kyllä tekemistä ku ensinnä viikkoo aiemmin teki ensin parit testikakut että ties millasen sit tekee ja oli kyllä miullaki kova homma ku piti maistella iha sika hyvää kakkuu ja kunnolla sitä sai jokusen päivän syyäki ettei menis huonoks.

Mutta nii, kaupasta saatiin paljon käyä syömistä kantamassa useempana päivänä ku muutama kymmen ihmistä oli tulossa. Sittenpä koittiki perjantai ja suursavotta ku ensinnä lauantaina tuli miun sukua kylään ja sunnuntaina Lauran nii leivottavaa Lauralla kyllä riitti.. Piiraita, tuulihattuja, kakkuja ja vaikka sun mitä ja miusta ois siinä hommassa kaikkee muuta paitsi hyötyä ihan kokemuksesta..

Päivät meni tietysti siinä että pöytä katettiin aina uudestaan ja uudestaan ja oli menoa ja melskettä nii että tahto Sofiallaki hermo pettää vaikka sillon ku normisti on vieraita nii se o Sofiasta hirveen hauskaa mutta heti huomas ku alko ihmisiä kerääntyy nii iski ressi päälle ja aina tilaisuuden tullen pinkas makkariin vierailta piiloon rauhottuu vähäks aikaa.

Lahjoja Sofia sai vaikka mitä kivaa kuten hienoja kirjoja mitä ollaan monta monta kertaa jo kateltu läpi jo ja leluja jotka pilpattaa ja valoshow on hirmuinen kuten kaks pianoo ja etanan mitä perässäku vetää nii se soi ja vilkkuu ku mikähi diskopallo. Lisäks Sofia sai kanssa vähän astioita ja pari lahjakorttia joilla käytiin sit hienoja vaatteita ja Possu Pallero DVD (mikä on yks Sofian lemppareita nyt) ostaa Sofialle. :)

Loppujen lopuks tästä kaikesta selvittiin hengissä ja hauskaa oli vaikkaki aika rankkaa oli. Sitä mie ihmettelen miten oikeesti Laura siitä selvis ku siihe nähen mie tein aika vähän koko viikonlopun aikana. Miulla jos ois yksinäni tommoset kekkerit järjestettävänä nii siitä tulis vaan kaaos. Millä lie superkotimutsin voimilla se kaiken tekikään nii iha uskomaton juttu kyllä oli että se hoiti bileet kunnialla loppuun ja oon siitä tosi ylpee ja kiitollinen Lauralle. :) Taas kerran voi todeta että kyllä Sofialla on maailman mahtavin mutsi :D

Rakas viltti :) <3

Cool baby warning!!

Nythän on niin että tuo neiti kun täytti vuoden, nii se toi semmosen mullistuksen ruokavaliossa kun neuvolassa kehotettiin yrittää pikkuhiljaa päästä maidoista eroon nii myöpä kokeiltiin miten käy jos vaan yksinkertasesti sen antamisen lopettas. No, ei oo sen päivän jälkeen maitoa kaivannu ku viimesen pullollisensa joi ennen sitä neuvolaa.. Sittenpä tuliki että mitäkä myö saahaan tuo neiti sitte syömään ku ei viime aikoina tahtonu semmoset soseet maistuu missä oli paloja. Kokeiltiin sitte neuvolan ohjeitten mukaan nii että annettiin samaa ruokaa mitä myö syyään suolattomana ja neiti sai kokeilla syömistä ite sormilla. Ja voi hyväne aika että voi ruoka maistuu pienelle, ja toisin ku neuvolassa aateltiin nii suuhun siitä suurin osa meni eikä lattioille sun muualle miten siinä viissiin yleensä käyki..

Ja onki syöty sitte vaikka mitä herkkuruokia kuten kinkkukiusausta, kalaa, kanaa ja tietenki makaroonilaatikkoooo!! Ja vähintään kerran päivään on annettu kotitekosta ruokaa nii ei mee valmisruokapurkkejaan enää nii hirveesti. Lisäks ollaan välipaloilla sun muilla syöty vaaleeta että ruisleipää ja hedelmiä ja kaikki minkä vaan ite saa syyä nii varmasti maistuu. :D

Niin kummallista mite helposti toi maidon jättäminen kävi ku ei missään vaiheessa tullu ees että nyt tarttee maitoo ja heti. Ei ku neiti vetelee iha hirveitä määriä sapuskaa ja ymmärtäähän tuon, ja pitäähän sitä nyt kasvavan lapsen syyäkkii :P

Sarjassamme vintiövirneet ja sinne katoo italianpata :D

Välillä on kivempi syyä tarjottimelta :)

täs me vaan chillaillen

Viikonloppuna oiski sitte Lauran synttärit ja tarkotus ois viiä Sofia lauantaina mummolaan viettää laatuaikaa sillä välin ku meijän ois tarkotus viettää yhteistä aikaa ja käyä syömässä ja sit istuu vähä iltaa kaverien kaa.

Ja Lauralla on hirvee ikäkriisi, se on tiiä jo miten pitkään täällä ihmetelly että eihän hän voi olla vielä 19 ei sitte millään.. :D

Mutta tässäpä näin taas tämä.. kattoo jos tästä nukkumaan lähtis pikkuhiljaa että jaksaa reippaana viimeseen koulupäivään :D edelleen kummallista..

EDIT: ainiin sellasta unohtu kysyy että onko teillä millasta kokemusta tosta että kaikki välipalat ja ruuat sun   muut syyään käsin? ku ollaan ihmisille siitä kerrottu nii ovat ihmetelleet sitä etteivät oo ennen kuullu semmosesta.. :)

Ja sitte ootteki varmaa huomannukki nii oon vähä ulkoasuu yrittäny muutella ku aiemmin oli nii ankeen näköne koko blogi nii että mitä mieltä ootte tästä nykysestä tilasta? Saatan vielä joku päivä tässä vielä muokkailla lisääki koha joudan ja jaksan :D