Leipureita, markkinoita ja isoja kameroita

Heissansaa!

Tilannekuva pläjäys!

Iso tyttö ravintolassa syömässä :)

Hauoo, kukasii? :P

Tyylikäs ulkoilija

Leipomisia

Meillä oli taas tässä taannoin kunnon leivontaviikonloppu. Ensin mie olin hurja ja kokeilin äitiltä saatuu reseptii mitä on pitkään jo pitäny tehä mutten oo ikinä muistanu pyytää sopivaa vuokaa lainaan sille, ja nyt kun sen lopulta muistin niin piti heti kokeilla. Se oli semmonen banaanikakku mistä muistan jo pentuna tykänneeni paljon ja se on ollu semmonen muuten vaan tehtävä kakku mitäs on aina silloin tällöin tehty kotiin kahvileiväks ja muutenki. Ite reseptihän on tosi helppo ku ei oo ku laittaa ainekset sekasin ja uuniin vaa mie en oo ite ikinä leiponu mitään iha ite muuta ku pannarin ja mokkapaloja nii jännä oli tehä välillä.

Ei mikään kaunein näky tossa vikassa kuvassa ku ääliö minä menin leikkaamaan paloja ennen ku oli yhtään kerenny jäähtyy ja oli aikas pehmeetä vielä...
Mutta oikeen hyvää se oli ja vietiin oikeen anopilleki sen työpaikalle ku se on muutenki pitkään toivonu että käytettäs Sofiaa siellä näytillä. :)

Seuraavana vuorossa oli Lauran suur urakka ku se teki ensin torttuja ja vielä päälle ekaa kertaa piparitaikinan valmiiks jääkaappin seuraavaa päivää varten jolloin Sofiakin pääs touhuun mukaan..

Toisin sanoen lähinnä syömään sitä taikinaa ja ite työ jäi mutsille ku mie vahdin Sofiaa sen aikaa.
Tuliki sitte moonta pellillistä pipareita vaikka neiti sitä vähä maisteliki kun ei tietenkään annettu paljoo syyä ja oikein hyvejä olivat ne. Hienojaki niistä tuli ku Laura kävi ostamassa varta vasten muotteja mistä iso osa oli semmosia pieniä ja söpöjä.

Missä teillä säilytetään lapsia? :D

Tyylilyyli

Huiiii, jeeee!

Markkinoloita

Käytiin tosiaan joulumarkkinoilla kattelee josko sieltä vaikka tarttus joululahjoja mukaan joko muille tai itselle ja kyllähän sieltä jotain pientä löydettiinkin lopulta. Aikalailla suurimmaks osaks siellä oli erilaisii käsitöitä vaatteista sisustus romppeeseen mutta oli siellä paljonm muutaki kuten vaatteita, juusto ja liha tuotteita ynnä muuta, ynnä muuta. 

Taidettiin aika lailla koko paikka kierrellä ympäriinsä kunnes sitte löyty semmonen koju mikä sopi vähä paremmin meille ku huovutetut myssyt. Lahjatavarakoju mistä etenki Laura ois voinu ostaa kaikenlaista blingiä sun muuta jos vaan ois pystyny. Se näytti jotakuinki tältä:

Laura löysiki sieltä hienon ihtesä näkösen rannekorun ja Sofialle tarttu mukaan makeet korvaläpät mitkä se ite nappas sieltä korista ja otettiin ne sit ku ei hirveesti maksanu ja toinen nii halus ne.

Sit vielä törmättiin joulupukkiin mitä Sofia vähä ujosti ja lähtiissä matkalla ovelle mukaan tarttu vielä vähä metrilakua ja grillimakkaratki piti kans mutustella ennen ku pysty lähtee ku hiukomaan rupee tommonen kiertely. :p

Sellanen koru löyty Lauralle.

Kuvassa ei näy mut molemmissa läpissä on nallet :)

Kameroita ja kuvaamisia

Elikkäs sellaista uutista tässä olis että meidät tullaan näkemään ensi vuonna ilmestyvällä Yle TV2:sen Teiniäidit-dokumentti sarjassa. En tiedä ootteko työ seurannu kyseistä ohjelmaa mutta myö ainaki fanitettiin sitä jo ennen ku ite siihen päästiin ja siitä on parhaillaan menossa sarjan toinen tuotantokausi. Eli jos joku on nähny/näkee meidät pyörimässä kameran kanssa jossain niin ei tarvii ihmetellä se liittyyt juurikin tähän.

Meitä on nyt kuvattu pari kuukautta ja paljon on vielä jälellä ja meillä on ollu tosi hauskaa tehessä tätä. Vaikka kyllä se meinaa uuvuttaaki välillä kun sitä kuvaamista on kans sit aika paljon välillä parikin päivää putkeen, mut on se sen arvosta. Ja varmasti ku tää loppuu nii tuntuu vähä tyhjältä ku tää on ollu nii mukavaa hyvässä porukassa ja on tämmöstä kivaa "pikku" vaihtelua arkeen.. :D
Mut pahemmin tän enempää en voi nyt kertoo mut suosittelen kovasti seuraamaan ohjelmaa jos ette vielä ole ja kattomaan ensimmäisenki kauden mikä löytyy vielä YLEn elävästä arkistosta. :)


Eipä tän kummempaa tänään :)

Isänpäivää ja kuulumisia

Terve vaan ja heipähei

Näin hurrrrrrjan kohupölypilven hälvettyä olen laskeutunut tähän koneen ääreen kirjottelemaan taas höpöjä ja ei niin höpöjä.

Sofian piirtämä isänpäivä kortti :p

Isänpäivää

Nyt sitä ollaan kaks isänpäivää vanhoja ja hyvin hyvin kiva isänpäivä oli tämä. Ensimmäisenä heti aamusta heräsin kun eräs pieni neiti äitineen tuli herättämään miut ruususen unesta kera pienen söpön kortin missä Sofia oli itse piirtänyt isin kuvan, joka on kyllä miun mielestä hyvinki näkönen. Lopulta kun sain silmät suunnilleen auki ja vaatetta niskaan sain istahtaa suoraan pöytään herrrrkulliselle isänpäiväbrunssille ja tuoreelle kahvikupposelle.
Aikamme puhkuttuamme täysiä mahoja tuli Sofian päikkäri aika mutta neiti päättiki olla nukkumatta joten tehtiinki vielä päiväreissu mummolaan ilman unen hiventäkään. Aluksi menikin vielä hienosti kun Sofia innostu leikkimään ukin ja mummon kaa ja myöhemmin tuli vielä serkkupoikaki käymään jonka kaa ne on hyvät kamut ikäerosta huolimatta vaikkakin tuli illalla mustasukkaisuus kohtaus väsylle neidille ku isi erehty kantaa serkkua reppuselässä.
Siellä meni sit loppuilta leikkien, kahvitellen ja kolmea kakkua syöden joista yks oli juustokakku meiltä jonka Laura leipo ja mie koristelin iskälle lahjaks, ja niinku kuvastaki näkee nii mie en mikään mestari noissa leipomiseen liittyvissä asioissa todellakaan oo.. :D
Lopulta sit piti lainata porukoilta auto ku Sofia alko olla nii väsy että pakko oli lähtee, ja nukkuki sit autossa koko matkan joka johti kekkuloimiseen puolille öin.
Oikein kiva päivä oli kyllä kaikin puolin :)

Levottomuutta ja leikkiä

Meillä oli tässä isänpäivän jälkeen vähä ongelmii unien kanssa sen illan kekkuloimisen ja hampaan tulon takia ja Sofian rytmi oli jonku aikaa aika pahasti sekasin mistä koitu sit yöllä kekkuloimista, levottomuutta, lähemmäs puolille päiville nukkumisia ja ärtymystä mutta seki onneks on tässä tasaantunu hyvin ku hampaasta päästiin ja otettiin vakiounirytmiks että yheksältä mennään nukkummaan niin ollaan taas kaheksan maita heräilty ja päikkäritki nukuttu sopivasti ja nätisti.

Isänpäivää edeltävänä päivänä meillä oli käymässä Sofian kummi joka on mun läheinen ystävä mitä nähään aika harvoin kun se asuu tosi kaukana meiltä eikä töittenkään puolesta kerkee hirmu usein käymään täällä päin ja on aina kiva ku lopulta pääsee näkee ja on aina paljon juteltavaa kerralla kans :).
Hällä oli tuliaisiaki Sofialle ja vielä erittäin osuvia ku sattumoisin toi neiti on ollu jo pitkän aikaa kova rakentaa torneja sun muita erilaisilla rakennuspalikoilla ja nyt se sit sai ensimmäisen oman LEGO Duplo sarjan!!
Ne oli nii huippuja ettei kummi ehtiny muuta tekemäänkään koko vierailun aikana ku rakentaa niitä uudelleen ja uudelleen eikä tyyliin moneen päivään sit tehty muuta ku rakennettiin niillä palikoilla kaikennäkösiä ja kokosia torneja ja purettiin ne aina vaan uudestaan. :p

Kummin kaa rakentelua

Nyt sit jo puhaltaakin uudet tuulet lelumarkkinoilla ku meillä on täällä nykyään pieni heppatyttö ku hää sai mummolta ikioman keppihevosen joka laukkaa ja hirnuu ku nappia painaa ja harvase päivä täällä on kunnon ravit käynnissä ku hepalla kierretään ympäri kämppää ja välillä pitää äiti tai isiki ottaa mukaan leluharja heppana. Muuvitki on hyvi hallussa ku kuuluu koppeti koppeti heposesta nii neiti pomppii tahtiin ja ku se hirnuu nii tulee tiukka takanoja ja heppa keulii.
Yhtään onnistunutta kuvaa ei oo heppailusta saatu vielä ku on nii mahoton vauhti aina. Lisään sit jälkeenpäin jos onnistutaan joku kerta. :)

Sofia on kans vissii cheek fani nykyään (äitiin ja isiin tullu) ku se aina laitto miun kuulokkeet päähän ja kulki ne päässä ympäriinsä nii laitoin sille sit yks kerta soimaan cheekkiä niihin miun mp3:sta nii se vaa rupes jammaa mukana ja nyt se sit vaatii saaha ne aina välillä että pääse tanssimaan. :D

Konditoria Sofia&Mutsi

Oltiin tässä aika jännän äärellä yks päivä ku leivottiin ekaa kertaa pullaa Sofian kaa, tai siis Laura leipo ja laitto Sofialle oman löysän "taikinan" vedestä ja jauhoista mitä hää sai ite sekotella ja sit ku äiti rupes vaivaa käellä taikinaa nii laitettiin Sofialleki sen verran jauhoo lisää että senki taikinasta tuli sen verran paksu että pysty käsissä näprätä ja pyöritellä ja oli muute jännää ja hauskaa. Hyvän sotkunki sillä sai ja käsiäki sai kunnolla hinkata saippualla että tuli puhasta. Ens rojekti onki sit piparitalkoot tässä joku päivä mitä porukassa meinataan väkertää. :p

Välillä piti äitiäki auttaa

Erittäin hyvejä olivat he, isilleki maistu semmoset 6 kappaletta flunssasena.
Minäkö possu? ehehehen enhän minä yhtään..

Tällanen pläjäys tällä kertaa, eipä tässä muuta enää ku hyvät joulunodotukset kaikille. Meillä on ollu jo koti tässä jonku aikaa koristeltu kuusta myöten joka laitettiin yksissä tuumin Sofian kaa. Tai no, laitettiin muutama pallo jotka Sofia halus heti repii irti ja mutsi sit laitto sen sit oikeesti myöhemmi illalla..

Voi kohua..

Mmmoi!

Luvassa suoraa tekstiä ja tiukkoja mielipiteitä, arvatenkin siis Laura taas puikoissa. :D

Jotkut varmaan huomasivatkin eilisessä eli torstain Helsingin Sanomissa/nettihesarissa isänpäivän jutun jossa tää meidän ihana faija oli haastateltavana. Juttu itsessään oli meidän mielestä ihan asiallinen ja hyvä, mutta tarkimmat ovatkin huomanneet tuon rahakohun sun muun sieltä kommenttiboksista.. Huh sanon minä.
En aio enkä halua mennä sinne kommenttiboksiin räyhäämään, ihmiset puhukoon ja kaikillahan oma mielipiteensä asioista on ja saakin olla, mutta ihan täysin kantaa ottamatta en vaan VOI olla. :D

Hesarin juttuun pääset tästä.

Voisin lainata tähän muutaman kommentin joihin vastailen tässä.
Ensimmäisenä kommentti josta kaikki lähti liikkeelle:

"Millä nämä tämänikäiset rahoittavat elämisensä? OK jos vanhemmat tai itse maksavat, mutta vastenmielistä jos kulungit menee yhteiskunnan (=veronmaksajien) piikkiin."

Milläkö tämänikäiset rahoittaa elämisensä? No sillä samalla millä kaikki muutkin tässä tilanteessa olevat. Minä saan opintotukea ja opintolainaa siinä missä muutkin ikäiseni opiskelijat, en sen enempää enkä sen vähempää. Jussi saa kodinhoidontukea siinä missä kuka tahansa kotifaija/-mutsi. Sama homma oli toisinpäin silloin kun minä olin kotona. 
Myös me maksamme veroja niistä rahoista mitä meille tulee. Jussi on myös mahdollisuuden tullen käynyt kesätöissä jne.  
Tähän haluiaisin myös sanoa sen, että kun minä olen opintoni suorittanut ja Jussi on palannut armeijasta niin ihan samalla tavalla me menemme töihin niinkuin kaikki muutkin ja maksamme niitä samaisia veroja kun kaikki tällä hetkellä työssä käyvät ihmiset. :D
Ja mitä vanhempiimme tulee, he eivät meitä elätä mutta tarpeen tullen voivat avustaa. 

                                                   Kiinalaisessa syömässä (niillä verorahoilla).

"Kuinka vanhuksina nämä teinit kolmekymppisiä pitää, mikäli kuvittelevat että silloin ei jaksa valvoa oman vauvansa kanssa? Tunnen pari tällaista teinimammaa, ja täytyy kyllä sanoa, että olen onnellinen, että omat vanhempani olivat kolmekymppisiä kun minä synnyin, kun sitä teineilyä katselee vierestä."

Ikävä kyllä me emme saaneet vaikuttaa tähän otsikkoon, eikä Jussin tarkoitus ollut sanoa että "en minä enää kolmekymppisenä jaksaisi vauvaani hoitaa". Pointti oli se että olemme nuoria ja nuorena jaksaa. Toki meillekin tulee silmäpussit siinä kohtaa kun on monta yötä valvottu eikä nukkuminen ole mahdollista. (Juuri silloin kun tuo Hesarin juttu kirjotettiin niin olimme pari yötä valvoneet koska Sofia oli pahassa flunssassa ja kuumeessa.) 
Eikä todellakaan ollut tarkoitus välittää viestiä että kolmekymppiset on vanhuksia.. : DD 
Tääkin teineily on ihan mahdotonta meidän osalta! Siis mieti, oon tänään käyny niinq vähä koulussa, vääntäny vähä pinaattilettui ja ollu mut ihqun lapsen kaaaaa xoxoxoxoxo<3<3<3<3

"No kyllähän näille on hyvä antaa yhteiskunnan rahaa. Sehän voidaan
ottaa vaikka koulujen lakkauttamisella kuten kunnissa tehdään
tai eutanasia-piikki vanhuksille. Kyllä 17-vuotiaan pitää päästä jo "pukille" -
muut maksakoon."

Tähän en taida sanoa mitään muuta kuin että kiitos päivän nauruista.. 

"Ehkä elämää täytyisi vähän elää!"

Niin, ei tule äkkiseltään mieleen parempaa tapaa elää kuin oman lapsen kasvun seuraaminen lähietäisyydeltä. Matkustella, ryypätä, rellestää, asua yksin, kaikkea tätä kerkesin tehdä jo ennen Sofian syntymää. Myös karumpia aikoja tuli silloin koettua.

                                                                                   Kesällä rannalla(:

"Lapsellista kuvitella, että vain pikkulapsen vuoksi valvotaan öitä. Valvominen vasta alkaa, kun lapsi itse tulee murrosikään. Joten varaudu vain, lapsi-isi, siihen, että jatkat valvomistasi kolmekymppisenä edelleen, vaikket millään jaksaisi."

Joo, me ollaan niin lapsellisia että unohdettiin ihan ajatella että Sofia on olemassa vielä teini-ikäisenäkin! Hyvä kun muistutit. Josko nyt ensin käytäisiin läpi tämä taaperoaika ja uhmaikä, katsellaan sitä teini-ikää sitten kun se on ajankohtaista. Ehkä me sillonkin jaksetaan just ja just valvoa.

Nojoo, tässä nyt muutama esimerkki tästä oikein aikuismaisesta ja sivistyneestä keskustelusta. :D Jokainen itse halutessaan voi lukea loput. 
Mutta voiko joku ihan tosissaan sanoa että lapsen voi hankkia vain silloin kun on palkkatulot ja että silloin on oikeutettu hankkimaan lapsia? Eikö meillä nuoremmilla ole oikeutta olla noilla tismalleen samoilla tukirahoilla kuin vanhempien ihmisten? Miksi? Itsehän olen valinnan tehnyt elää pienemmillä rahoilla, en minä niitä sen enempää saa kun joku kolmekymppinen mutsi, päinvastoin. 

Ehkä ei tästä aiheesta sen enempää, kuitenkin haluamme kiittää kaikkia jotka laittoivat positiivista palautetta. :) Ottakaa nyt vähän huumorilla ja ironialla näitäkin minun vastauksia. Kritiikki on toki tervetullutta, mutta nämä kommentit oli jo aika kaukaa haettuja ja jotkut jopa aika asiattomia. Kertokaa toki omiakin näkemyksiänne. 

Sit vielä sellaista asiaa, että Jussin kanssa olemma pohtineet tämmöistä, että olisiko teidän lukijoiden mielestä ihan kamalaa jos tämä blogi siirtyisi pääosin minun kirjoitettavaksi siksi aikaa kun Jussi on armeijassa? Toki Jussikin voisi välillä tänne tulla näkemyksiään ja kuulumisiaan kirjoittelemaan mutta pääasiassa se olisin minä joka kirjoittaa silloin. Haluaisin myös mielellään kuulla toiveita siitä että mitä te haluaisitte minun kirjoittavan? Aiheita, mietteitä, ideoita, ihan mitä vaan. Koulusta tulee asiaa ehkäpä sitten kun kuviot on selvillä kunnolla sen suhteen. 

Mutta hauskat viikonloput teille kaikille, pistäkäähän urakalla kommenttia kehiin! 

xoxoxoxoxo teiniLauRa<3<3<3<3<3

PS. SUURET PAHOITTELUT ETTÄ TÄMÄ TEKSTI VAMMAA (NUO TAUSTAVÄRIT, FONTIT JNE..), VIKA ON TÄÄLLÄ PÄÄSSÄ JA KORJAAMME ASIAN HETI KUN SAAMME PAREMMAN NETIN! YRITTÄKÄÄ TOISTAISEKSI SAADA TÄSTÄ TEKSTISTÄ SELVÄÄ! :D

Syksyn tuntua ja suuria muutoksen tuulia

Niin mitä mie sanoinkaan siitä useemmin kirjottamisesta..

Ei hitto että mie oon huono kirjottaan tänne ku on taas viime postauksesta aikaa. Sitä se teettää tuo laiskuus ja paikoittainen aikaansaamattomuus.. Miten kukaan enää jaksaa ees oottaakaan näitä mun hörinöitä. Ihme että ees täällä kukaan enää käykään lukemassa saatikka että ootte vielä seuraajina pysyny :D Kiitos ja anteeks kuitenki teille ketkä vielä jaksatte näitä oottaa ja lukea. :)
Ps. Hankittiin myös joku aika sitte tää uus läppäriki jolla parhaillaan kirjottelen nii ei oo ainakaan välineistöstä kiinni tää kirjottelu :P

Hurrrrrr en tiiä teistä mutta meillä täällä ainaki alkaa olla jo aika kylmät oltavat ja on saanu vaatevarastoja kaivella että tyttö tarkenis ja on niitä vähän pitäny ostellakkin.
Mut on se kyllä mukavaki ku on niin nätin näköstä pihalla ku puut punertaa ja mie ainaki ihan tykkään siitä ku kelit viilenee vaikka kesälläki onki iha huippuu. Ja Sofianki saa pukee niin hienoihin ja söpöihin vaatteisiin ettei tosikaan, toiki kuvan takki löyty puol vahingossa kirpparilta ku Laura katto pikaseen että onpa hyvä espritin väliasuhuppari halvalla ja sit kotona huomattiin että se oliki ihan kunnon välikausitakki ja vieläpä hieno semmonen :P
 Enkä ainakaan malta oottaa talveekaan etenki ku Sofialle on nyt ihan törkeen hienot talvikamppeet hankittuna muun muassa nykyaikaset kuoma talvikengät. Nostalgista miettii miten meijän lapsuusaikana ihan kaikilla oli kuomat ja niitä oli vaan kahta värii pojilla siniset ja tytöillä punaset ja oli muute lämpimät ja hyvät. Sofialla vaa on sellaset uudenlaiset hienot vaaleenpunaset jossa on pupun kuvia sun muuta :P Vielä pitää jossain vaiheessa ostaa haalari ku jo ostettiin kaksosanen puku mut pitää se haalariki olla pihalla telmimiseen. :)

 

 

On meillä tässä toki muutaki menoa ja meininkiä ollut ku vaan vaateshoppailua.
Tossa pari viikkoo sitte oltiin Sami Hedbergin keikalla minne Laura oli salaa hankkinu liput kun se tietää miten kova fani mie oon ja oon aina puhunu miten ois siisti päästä sen keikalle enkä ollu ees tajunnu että se on tulossa Joensuuhun. Harmi vaan ku viikko ennen keikkaa Laura joutu paljastaa sen verran että jotain on tulossa sinä päivänä etten sopinu muuta sillo mut oli kyllä silti iha huippuyllätys, ei paremmasta tietoo :)

Ja sit oli meillä tässä vähä erilainen vapaailta ku ollaan totuttu siihe että jos on vapaailta nii sillo yleensä lähetään viihteelle mut nyt aateltiin että ollaan kerranki vaan kahestaan kotona ilta iha rauhassa ja Laura kokkas meille aivan törkeen hyvän kaks osasen illallisen mihin kuulu alkuruoaks parmankinkku porkkanasalaatti ja pääruoaks naudan sisäpaistia kermakastikkeella ja friteerattuja perunapalloja ja oli kyllä niin hyvää ettei tosikaan. En muista millon oisin niin hyvää lihaa ja ylipäätäsä ruokaa syöny ku mitä se paisti oli. Ja muutenki oli niin älyttömän hyvää ja ne annoksetki oli niin hyvännäkösiä että kelpais ihan ravintolan listalle. Just tossa Laura harmitteliki ku ei tullu otettuu kuvia niistä ruuista ja kattauksesta ku ois voinu tänneki pistää..

 

Niin ja semmosia uutisia tässä vielä että miun koti-iseily tavallaan jäi nyt vähän lyhyeen kun Lauran suunnitelmat opintojen suhteen tässä muuttui mutta Laura kertokoon itse siitä sitten lisää kun seuraavan kerran tänne kirjottelee :)

Ei miulla tässä tän kummempia tällä kertaa mutta miulla on tässä pientä inspistä mistä voisin tässä joskus kirjotella kiitos YLE 2:sen Blogistania ohjelman "isyyspakkaus" (http://www.lily.fi/blogit/isyyspakkaus) jakson mutta en lupaa mitään etten taas puhu ohi suuni turhia lupauksia :P

Kuulumisia ja kuveja kesältä.

Heissan!

Tässä on nyt kolmisen viikkoa koti-iseilty vaikkakin Lauralla on aika rennosti alkanu toi koulunkäynti kun se on aiemmin osan tän jakson kursseista jo käyny joten sen lukkari vielä toistaseks on vajaa ja osa päivistä meneeki silleen että se käy vaan Sofian päikkäreitten ajan koulussa  ja tuloo takasi. :P

Mut on toki myös ollu jo semmosia päiviä että ollaan oltu pitemmän aikaa kaksin, ja sit niitä vasta rupeeki tulemaan kohan ens jaksossa Lauralla alkaa keittiötunnit. Sitten saahanki olla kahestaan ihan kyllästymiseen asti varmaan..

Mut tähän mennessä on kyllä kivaa ollu meillä vaikka hassuu onki ku en oo ikinä oikeen ollu Sofian kaa kahestaan pitemmän aikaa mutta kyllähän tuota tuohon tottuu. Sofiaki ihmeen hyvin on ottanu tän ainahi toistaseks vaikka on tottunu että äiti on aina ollu kotona, pari kertaa se on tainnu ihmetellä vähän että missä se on ja huudellu ympäri kämppää "ÄÄÄÄITIII, ÄÄITI!" mut sit vaa jatkanu leikkejä normisti ilman sen suurempia reaktioita :)

Sofiasta on tullu rakennusmestari. Se on joka päivä rakentelemassa tuolla omassa huoneessa torneja rakennuspalikoilla tai semmosilla jättiduploilla sun muilla mistä nyt vaan saa tornin aikaseks ja myö ollaan vaa vierestä ällistelty miten taitava se siinä jo on. Iha uskomatonta mite hyvi se osaa niitä kasailla iha ongelmitta ja vaikka kaatuskin nii levittää vaan kaikki ja alottaa alusta iha intona. Se on ehottomasti ykkösleikki nyt.

Myö ollaan vissiin opetettu Sofia liian hyvälle nykysin tai jotain ku on nyt pitkän aikaa ollu silleen että vaan hyvi harvoin annetaan Sofialle purkki ruokaa vaan lähes aina ollaan tehty ruokaa mikä sopii Sofiallekki jonka takii vissiin ne purkkiruuat ei taho enää maistuu ku siitä oikeen huomaa miten se ei vaan tykkää niistä eikä suostu niitä hirveesti syömäänkään. Ja sit ku onki jotain herkkuruokaa esim jotain pastaa tai kanaa nii voi että tuohon tyttöön mahtuu paljon ruokaa...

Oivoi tänään täytettiin Sofian päivähoitohakemus kaupungille. Ei tässä ookkaa ku enää neljä kuukautta ku mun pitäs lähtee armeijaan ja Sofian hoitoon. Mut kun se on niin pieni vielä :´( no onhan se sentään jo 1v7kk ja sillon jo melkeen kaks vuotta.. 

Onko kellään millasii kokemuksii noista erilaisista päivähoidoista tai suositteko ennemmin perhepäivähoitoo vai päiväkotii? Myö haettiin ensisijaisesti perhepäivähoitoo ku aateltiin että parempi olla pieni tiivis ryhmä missä Sofia viihtys jos vaan ois hyvä hoitaja. Toisaalta päiväkodissa on monta varmasti ammattitaitosta hoitajaa joista voi se lemppari tulla ja ei oo huono vaihtoehto sekään vaikka ei perhepäivähoitoon pääsiskään, eipähän tarvii vanhempana erikseen siirtyy päiväkotiin ja totutella sinne.. Noo sen näkee sitte miten käy.

Lopuks tosiaan tässä vähän kuvii koko kesältä ku on kone lainassa ja saa kovalevyltä siirrettyyn.. :)

Lörppänahkaa ja raskausarpia

Heipähei!

Ajattelin taas tulla teitä tänne kiusaamaan, jotkut lukijat kun sitä oli jopa toivonut. Ensinnäkin kiitokset kaikille jotta niin kivasti minut vastaan otitte viitaten edelliseen postaukseeni, en olis uskonut että minun lätinät teitä kiinnostaa. (Suoraan sanoen odotin jotain "ei taas yks teinimutsi mee pois oo hiljaa"-reaktiota.)
 Niin ja siis jos jollekin nyt epäselväksi jäi niin siis tämä Jussin akka taas täällä kirjotteloo.. :D

Joku toivoi, että kirjottelisin kouluunpaluustani, mutta minun mielestä se ei sinänsä vielä ajankohtaista ole, koska mulla on ollut vaan pari hassua parin tunnin päivää, perjantaina sain vasta lukujärjestykseni. Siitä siis lisää myöhemmin, mutta oli mulla ihan ideakin mistä nyt tulla kirjottamaan.
Sain pienen inspiksen siitä, kun yksi teistä lukijoista kyseli minun kauneussalaisuuksista ja tuli kehumaan.. Noh, luvassa siis erittäin Lauramaista ja suoraa tekstiä, tykkään aina näissä postauksissa mennä vähän pintaa syvemmälle ja kertoa jotain itsestäni, niinhän tekin kerroitte mulle tarinoitanne edelliseen postaukseeni.

Tässä kohtaa kaikki herkkäsilmäiset löysää nahkaa ja raskausarpia ällöävät ihmiset pistää sitten silmänsä kiinni tai lopettaa lukemisen.

Tadaa, siinä se on. Kerran raskaana ollut nuori nainen (tai tarkennettuna sen maha). Tästä asiasta mulle on tullut "elämää suurempi" ongelma. Ja kun sanon että ongelma niin tarkoitan kans sitä, en mitään yhyyoonläski angstia. :D
Ennen raskautta olin tyytyväinen itseeni. Olin vasta saanut painoa pois sellaiset vähintään 20 kiloa ja olin todella ylpeä kropastani. En minä mitenkään ylimielinen ollut, mutta tiesin että kroppa on tosiaankin kunnossa.

No, tuli raskaus ja tuli maha. Ei siinä mitään, etenkin näin jälkeenpäin mietittynä mun maha oli tosi nätti, sellainen mukava kiinteä pyöreä pallo, sellainen joita itsekin ihailen.
Synnytyksen jälkeen toki maha pieneni ja tuli hetki elettyä siinä "hitsi mun maha on pieni" kuplassa.

  ihana löystynyt napakoru

(näyttää vielä tyhmemmältä ilman korua, sillon siihen jää vaan jumalaton reikä)

No, vuosi sitten kesällä mulla kuitenkin iski karu totuus vastaan. Koko entinen itsevarmuus romahti ihan totaalisesti, pidin itseäni ihme nälkäkuureilla sun muuta. Ällösin itseäni. Ajattelin, että jos saan painon tiputettua siihen mitä se ennen raskautta oli olisin tyytyväinen. Laitoin itseni sitten syksyllä tuhannen kalorin dieetille, kävin kerran viikossa zumbassa ja pelasin kotona Wii fittiä sen minkä kerkesin. Paino tippui, ja on tällä hetkellä siinä missä se ennen raskauttakin oli, jopa vähän vähemmän. 

 

Olenko tyytyväinen? Kertooko jotain se, että saan edelleen hyvin ihmeellisiä ällötyskohtauksia mm. kauppaan lähtiessä, juhliin lähtiessä, kotivaatteissani.. Katkaisin Jussin kanssa kaiken vähänkin läheisemmän olemisen ainakin puoleksi vuodeksi koska inhosin itseäni (ainut asia tältä listalta joka on jotenkuten korjaantunut). Istun vaatehuoneen lattialla itkua tihrustaen niinkuin pikkulapsi, koska mielestäni näytän niin ällöttävältä. Raahaan Mount Everestin korkuisen mekkokasan baariin lähtiessä eteiseen enkä olevinaan voi laittaa mitään niistä koska näytän hirveältä. Kiukkuan Jussille koska kuvottaa ja olen ruma. Kesken aamukahvin saan kohtauksen siitä miten lihavalta näytän topissa ja löysissä housuissa. Kun lopulta olen sinne baariin asti selvinnyt mekossa jossa mielestäni edelleenkin näytän kamalalta, nään jokapuolella "paremman" näköisiä ihmisiä ja päätän että huomenna taas alkaa tiukka kuuri. En voi mennä rannalle koska kaikki vaan katsoo että herranen aika mihin kuntoon on nuori ihminen itsensä saanut. Mielessä ei pyöri muu kuin kalorit.

Kuulostaa muuten niin tyhmältä näin kun sen kirjottaa! Niin, ja tottakai pidän itsekin edellä mainittuja tilanteita ihan idiootteina ja naurettavina, mutta kaikki tilanteet ja se mitä niissä olen ajatellut on ihan totta.

 ihana lörppänahka alavatsassa

Eikö teillä kellään muulla ole tällaista? Voitteko te kaikki muut mutsit väittää, että olette vain ylpeitä kehoistanne koska siitä näkee raskauden jättämät jäljet? Olenko ainut ja siksi aivan kamala ihminen, kun inhoan itseäni niinkin arvokkaan asian kuin raskauden jälkeen? 

Olen huomannut, että nyt vissiin on in se että laitetaan nettiin kuvia "oikeista naisista" ja nimenomaan naisista raskauden jälkeen.. Suoraan sanoen olin ihan pihalla tuosta ilmiöstä kun tätä postausta rupesin miettimään. Ei sillä, mielestäni tosi hieno juttu että asia näin on, ja ihailen niitä jotka pari raskausarpea rikkaampana näyttää vaan entistä itsevarmemmalta. Miksi raskauden jälkeen edes pitäisi näyttää siltä niinkuin ei ikinä olisi vauvaa sisällään kantanut? 

No, tämä oli taas vaihteeksi tällainen mietintä. Mukava olisi taas teidänkin juttuja ja kommentteja asioista lueskella. :)

Niin ja mulle oli tosi iso juttu laittaa tänne tällaisia kuvia, ne nyt vaan mielestäni liittyi aiheeseen aika läheisesti.. 

Palaillaan luultavasti piakkoin jos edelleen tämän jälkeen haluatte minusta kuulla, heti kun tuo koulu ihan tosissaan starttaa ja olen kotoa poissa pidempään kuin kaksi tuntia.. 

Tässäpä loppuun vielä pari kuvaa, kun nyt kerran kirjoitan koneella jolla voi jopa kuvia lisätä! :D

 Öitä! 

-Laura 

 

Löysäily seis ja uutisia!!

Terve!

Ja vilpittömimmät pahoitteluni kirjoittamattomuudestani. Olen laiskotellut viime aikoina mikä sai alunperin alkunsa siitä kun muutossa touko-kesäkuun vaihteessa kone sano ittensä irti kun ei suostunut toimimaan täällä kokeillessa. Sen jälkeen kyllä saatiin lainaan tabletti jolla tätäkin kirjotan mutta netin tuloon meni kaks viikkoo jonka jälkeen oonki tässä kesälomaillu (laiskotellu) kirjottamisessa mutta nyt se saa luvan päättyä!!!

Nyt ensin lyhyesti (näinkin myöhässä) lupasin kirjoittaa äitienpäivästä jolloin mentiin edeltävänä päivänä anopin luokse yöksi jossa vietettiin seuraava päivä ja mie kokkasin äiteille äitienpäiväaterian jolla ylitin kokkaustaitoni ainakin omasta mielestä vaikkei monimutkanen ruoka ollukkaa. Oli marinoitua porsaan kasslerpihviä uunilohkoperunoilla ja coleslaw:lla. Hyvää oli ja kuvaki jopa on mutten voi sitä enkä mitään muutakaan kuvaa lisätä ku ei saa siirrettyyn kameralta tähän tabletille, pahoitteluni siitä. Mutta nii oli oikein mukava äitienpäiväviikonloppu meillä :)

Ja niin, sen jälkeen tosiaan muutettiin tähän kämppään josta aiemmin jo kirjotin ja on kyllä oikein mukava kämppä ollut. Sofialla on nyt erittäin hieno huone  kun Laura on sen nii hienosti sisustanu ja Sofiaki tykkää hirveesti ku saa sotkee rauhassa ja on tilaa leikkii.

Ja meillä on vaatehuone! Se se on siisti, ja muutenki tää on oikein mukava ku on paljon tilaa ja ku on ekassa kerroksessa on nii on helpompi kulkee ja tää on paljon paremmin suunniteltu nii ei oo hukkaneliöitäkään.

Sofia on oppinu paljon etenki uusia sanoja, muunmuassa "laskemaan":yyshi, kaaishi, neejä, iishi, kuushi, seisse, kaesha, yeshä jeeeeeee! (tai jotain sinne päin..) ja tämän se oppi leijonalelulta joka laskee kun sille syöttää palloja...

Sofia on myös entistäki kovempi tanssija ja tällä hetkellä meillä on ti-ti nalle buumi päällä ollu jo jonku aikaa ja sitä pitää kattoo harvase päivä..

Myö ollaan käyty kans rannalla pari kertaa ja Sofia on oikee vesipeto, ku ekallaki kerralla se syöksy päätä pahkaa veteen leikkimään ja just tänään Sofia sai mummolta oman uima-altaan jota pitää tässä joku päivä testata..

Muuta sen suurempaa ei ookkaan tässä tapahtunukkaan paitsi viikonloppuna oltiin Lauran kaa viettämässä hurjaa vapaa-aikaa ku käytiin rokkailee kuopio rockissa yhen kaverin kans ja Sofia oli sillä aikaa viettämässä mummolomaa ja oli kyllä kummallista olla vapaalla pitempään ku vaan yhen 

illan.. Mutta iha hauskaa kyllä oli ja etenki Kaija Koo oli aivan huippu livenä (kyllä, kaija on hyvä ja piste) :D

Mutta siinäpä näitä menneitä mutta nyt onki se aika kääntää seuraava sivu tässä eepoksessa sillä ylihuomenna keskiviikkona on ensimmäinen päivä kun jäädään Sofian kaa kaksin kotiin ja Laura lähtee kouluun!! Tämä kylläkin varmistui vasta tänään Lauran koulun sählinkien takii ja nyt päätinkin että aika ottaa itseään niskasta kiinni että teitä varmasti kiinnostaa tää aika kun jään oikeesti koti-isiks että millasta se sit on. Joten seuraavat 5kk ennen armeijaan lähtöö pyrin tässä päivittelee useammin ja yritän ees jonkunlaista kuvaa antaa millasta meillä täällä on. Voi toki olla että iso osa ajasta menee siihen ettei tehä mitään erikoista ja ollaan vaan kotona mutta jospa sitä jotain tekemistä keksii.. :)

Mutta tässäpä tätä tekstii alkaa olla tälle kertaa. Pahoittelen tosiaan kuvien puuttumista teknisten ongelmien takia mutta jospa tähän ratkaisu vielä keksittäisi..

Siispä ensi kertaan joka onki sitten ensimmäisiä koti-isi kuulumisia :P