maanantai 30. huhtikuuta 2012

Höpönlöpöä, vappuu ja kaikkee kivaa :)

Sormet on herkkuuu!
Sofia on nyt kolme ja puoli kuukautta vanha ja tutkii entistä innokkaammin asioita suullaan kuten mm. sormet täytyy saada tunkea niin syvälle suuhun ku mahollista vaikka se on todettu useampaan otteeseen ettei se tunnu yhtään kivalta kun ne kurkkuun asti työntää.. Lelut kiinnostaa nykyään aivan eri tavalla ja Sofia yrittää kovasti tarttua niihin ja maistella jokaista ja asiaa tuntuu olevan leluille vaikka muille jakaa.


Mitäs mä täs, chillailen äitin sylissä..
Minähi saan tässä vähän aikaa olla kunnolla ihan vaan kotona ku on neljän  päivän vappuviikonloppu ja vaikka eilinen meniki sitte vaan möllöttäessä kotona nii tänään sit reippailtiin ja käytiin vähä vappu juttuja ostelee ja siivottiin vapun kunniaks kämppä puhtipuhtaaks nii mukavempi sitte huomennaki kun tulee vieraita istumaan iltaa. Sofiaki oli oikein hyvin mukana menossa kun testailtiin samalla kantoreppuu mikä on kaapissa lojunu tähän asti. :)
Ja voi että Sofia oli intoo täynnä ku ilmapallo ku setä toi hälle ikioman ensimmäisen VAPPUPALLON ja sitä ollaan sitte koko päivä ihmetelty. Hirvee meno oli koko ajan päällä ku Sofia nyki narusta sitä palloo ja samalla ilmeisesti "käski" sitä tulemaan lähemmäs huutamalla HUU! välillä ku nykäs :D

Sofia menossa mukana :)



Sofia ja vappupallo

Ps. Sellaisia pikku uutisia vielä että menimmä Lauran kanssa 18.4. kihloihin (niinku yhdestä kuvasta näkyy :P), ja jos joku sitä miettii niin kumpikaa ei kosinut vaikka miulla olikin aikomuksena lähiaikoina mutta laura sitte ottiki asian puheeksi ja möhläsi sen sitten :>

Ainii ja tietysti klara vappen vaan kaikille :D

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Kuvii ja muuta.

Ihan vaan kuvii koko perheestä :)

Kesä -11

Joulu -11 ja Laura viimesillään :)

Jaffa pallero : P


Toinen niin pieni :>


plääää!

Amppari :D



Rankkaa elämätä




äidin ja lapsen leikkihetki <3
vaipanvaihto on kivaa :D

Mansikka :)


relax : P
helistin helkkää ja kaikil on hauskaa

selvästi tiukka vasen koukku lähestymässä kohti naamataulua..


Isi, Sofia ja hänen hyvä ystävänsä.....
|
|
|
|
\/

...PEKKA NALLE




Kuten varmaan kuvista näkyyki nii Sofia on tosi ilonen ja tyytyväinen lapsi vaikka tietysti välillä tuleeki kiukkukohtauksia. Sofia tykkää hirveesti leikkiä lattialla ja rymytä vapaasti ja viihtyykin parhaiten siellä tai sitterissä pälyillen ja virnistellen eikä tosiaankaan oo mikään sylivauva : P
Sofia tykkää kovasti virnistellä ja selitellä paljon ja yrittää nauraakin kovasti mutta loppujen lopuksi siitä tulee vaan epämääräsiä kurkkuäännähdyksiä. Lattialla Sofia osaa jo aika hyvin kierähtää mahalta selälleen molempiin suuntii vaikkakin useimmiten kovan työn takana se onkin, ja jalkojakin nostellaan kattoon oikeen urakalla. Nyt Sofia on hirveän kiinnostunut käsistään ja tutkiikin niillä paljon suutaan sekä äitin hiuksia, koruja ja naamaa :)

Sofia on aina syöny hyvin ja se näkyy käyrissäkin vähän ku pituus/paino käyrä näytti eilen neuvolassa n.+25% mutta mitä niistä hirveesti välittämään tai ainakaan huolestumaan, hyvä vaan ennemmin että syö eikä oo ainakaan aliravittu :D Pienempänä Sofia söi yleensä noin kahden tunnin välein päivin sekä öin mutta nykyään ollaan onneksi saatu sitä venytettyyn jonka myötä annoksetki kasvanu ja yleensä syödään n. kolmen tunnin välein ja välillä jopa neljän ja yölläkin herätään korkeintaan vain kaks kertaa. :)

Eilen meillä oli tosiaan 3kk neuvola, ja Sofia Painoi 6295g ja oli 57.4cm pitkä. Joten Sofia oli kasvanut kuukaudessa viime neuvolasta melkein kilon ja pituutta kolmisen senttiä.
Eilen otettiin myös kolme rokotetta, yksi suun kautta ja kaksi piikillä joka tietenkin oli hirvee kokemus ja paniikkihan siinä iski pienelle. Ilta meniki sitte oireetta mutta tänään sitten maha ei tahtonu päivällä oikein toimia kunnes saatiin vaippalastillinen väännettyä ulos jonka jälkeen sitten ollaan oltu vähän väsyneitä mutta ei sen kummempaa ole ollut. :)

tiistai 3. huhtikuuta 2012

14. tammikuuta

Sofia n.10vko
Se on ehkä maailman uskomattomin tunne kun näkee lapsensa ekaa kertaa, ja kun tää viaton pieni otus juuri maailmaan tulleena äitnsä sylissä kattoo suoraan silmiin tietämättä yhtään miten se on juuri tehny isänsä maailman onnellisimmaks mieheks, niin ei mielessä oo mitään muuta kuin että se on täysin miun oma enkä haluu että sille ikinä käy mitään pahaa.

Sofia uhkasi syntyvänäsä jo joulupäivänä kuukauden etuajassa kun aamuyöllä Laura rupes saamaan supistuksia mitkä tiheni ja koveni koko ajan. Me oltiin sillon Lauran sukulaisten luona Kuopiossa joulua viettämässä ja kun oltiin siinä jokunen tunti kahestaan kuulosteltu, nii päätettiin herättää Lauran äitiki.
Sittenpä sitä aamulla muitten heräillessä ilmotettiin että ollaan lähössä kohta Kuopion sairaalaan tarkistuttaa tilanne, josta meijät sit lähetettiin Joensuun sairaalaan tarkkailuun. 
Lopulta kuitenki supistukset rupes laantumaan ja illalla sit lähettiin kotiin vielä toistaseks kahtena kappaleena.



Sitten lopulta Sofia syntyi kaksi viikkoa etuajassa noin kolmen tunnin synnytyksen jälkeen 4 aikaan aamuyöllä. Tosin ennen sitä oltiin ooteltu kaks päivää sairaalassa synnytyksen alkua kun Lauralla rupesi tulemaan lapsivettä vaikkei kalvot ollu ees kunnolla puhjennu.
Syntyessään Sofia painoi 2 845g ja oli 46cm pitkä. Pientä lasta meille oltiinkin ennustettu koska Laura on itekkin niin pieni. 

Osastolla synnytyksen jälkeen
Sofialle todettiin heti synnytyksen jälkeen alhainen verensokeri ja vähän keltasuutta, ja voi että hoitajat synnytysosastolla tykkäs suurennella niitä kun ne ei tosiaankaan ollu ees kovin huonosti. Etenkään verensokeri ja Sofialle jouduttiin silti tuputtamaan lisäruokaa pullosta, ja kun ei välillä kaikki ruuat ollu menny kun Sofia ei yksinkertasesti pystyny syömään enää nii hoitajat oli vaan että ne pitää mennä vaikka tyyliin viimeset 10 millii tuli samoin tein ulos kun ne syötti.. Ja sitten se oli jännä ku vaikka meillä kummallakaan ei ollu kokemusta vastasyntyneistä nii ei siellä kukaan viittiny pariin päivään opettaa mitään ennen ku jankkas vähä aikaa. Vaipanvaihtoki meille opetettiin vasta joskus kolmantena päivänä ku siihe asti hoitajat oli ite ne vaihtanu samalla ku mittailivat verensokeria.
Neljäntenä päivänä sitte päästiin lopulta kotiin sillä eholla että seuraavana aamuna käytiin vielä mittaa keltasuus ja verensokeri jotka molemmat oli hyviä eikä vaatinu enää sit tarkkailuakaan.

Vihdoin kotona :)