keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Uhmaikäinen mutsi.


Ei hyvääpäivää mitä käytöstä. Itseltäni nimittäin... Minun kuuluisi olla se aikuinen talossa ja tänä aamuna käyttäydyin pahemmin kun uhmaava kaksivuotias. Sanotaanko, että sattui sellainen vahvojen temperamenttien törmäys, tyttö kun on temperamenttinsa minulta, äidiltään perinyt.

Eräs parempi aamu.
Aamu alkoi kyllä oikein mukavasti, mitä nyt väsyneesti koska Sofia älisi pitkin yötä vissiin kiristäviä hampaitaan. Perus "kahvit saa juotua vasta kylmänä" sun muut toiminnot aamuun kuului, tosin niihin olen tämän parin vuoden sisällä siedättynyt.
Sitten kaikki taisi alkaa siitä, kun Sofia nappasi jotkut minun korut jostain paikasta x, rupesi riuhtomaan niitä, hermostuin. Siitä lähtien Sofia oli huonolla tuulella.

Koko aamun känisin Sofialle sitä miten "ei äiti nyt kerkeä leikkimään", "ei äiti nyt pysty pomppimaan", "ei äiti nyt jaksa ratsastaa", "ei äiti nyt halua ottaa sinua kiinni". Varmaan siinä kohtaa jo taaperokin ajattelee että voi hyvänen aika, ollaan sitä tänään tympeitä.
No, ei tuo vielä paha. Puoli kymmenen maissa ruettiin valmistautumaan päiväkotiin lähtöön. Sofia kitkutteli ja vitkutteli, käytävästä viitisen minuuttia huutelin että tule nyt pukemaan (olis vaikka voinut hakea sen tytön ja alkaa vaan pukemaan). Noh, Sofia ei varsinaisesti yhteistyötä tehnyt, tosin yleensä kyllä sillonkin osaan hermoni pitää ja puen vaan vaikka miten olisi tylsää.
Tänä aamuna sitten itse järjestin Sofialle ominaiset itkupotkuraivarit. Siinä minä lattialla istuin ja itkin tuolle kaksivuotiaalle taaperolle miten en todellakaan tule pärjäämään kahden lapsen kanssa, miten äiti ei osaa olla sinun kanssa, raivosin peukalosta joka ei vaan asettunut sinne koloonsa, kirosin nuita helvetin kuravaatteita jotka pitää pujotella muiden vaatteiden päälle, kirosin myös koulutuksessa olevan isin maanrakoon ja samalla kerroin että isi on silti paljon parempi  kun äiti.... Samalla runnoin niitä vaatteita päälle väkisin.
Ainiin, tottakai Sofia siitä vaan lisää hermostui kun äiti toimi näinkin viisaasti. Sitten tietysti otin Sofian posket käsieni väliin ja sanoin, että "älä itke". Ei vitsi, ehkä paras käsky ikinä! Etenkin siinä itse lattialla itkupotkuraivareissa ollessa. Voi mutsi....

Miten tälle voi räyhätä?
Nyt sitten hirveät syyllisyydet niskoilla pitäisi alkaa läksyjä väsäämään.
Jotenkin tuntuu, että tämä raskaus on entisestään herkistänyt tuolle lapsen itkulle. Olen aina ollut muutenkin tosi huono kuuntelemaan itkevää lasta (onneksi kuitenkin se ilmenee vain niin, että yritän keksiä parhaimmat lohdutuskeinot mahdollisimman äkkiä) ja nyt pienikin itku vaikuttaa mieleen paljon vahvemmin.
Onneksi nämä kohtaukset taitaa minun osaltani olla aika vähäisiä, tänä aamuna vaan jotenkin napsahti.
Ei ihmekään että Sofia ei halunnut millään aamulla nousta ylös sängystä, varmaan näki jo sillon minun naamasta että jaaha, nyt ei muuten ole hyvä aamu.

Rv 20, nyt mennään viikolla 21.

Niin, mites teidän aamut? :---D

-Laura


maanantai 10. maaliskuuta 2014

Astetta jännempi viikonloppu.

Täällä taas..

...junassa menossa kohti Lapinjärveä ja koulutusjakson toista viikkoa ja tässä joutessani aattelin kirjoitella viikonlopun kuulumisia. :)

 IKEA-reissu

Vihdoinkin pystyttiin tekemään se kauan haaveiltu reissu IKEAn ihmeelliseen maailmaan ja on se kyllä jännä paikka..
Eli tosissaan lähettiin minä, Laura, Sofia ja yhden meidän kaverin kanssa ajelee porukoitten autolla lauantai aamuna niin että keretään Ruoka-aikaan sinne syömään lihapullia joista ollaan kehuja kuultu ja hyviähän ne oli. :P

Ensimmäine ihmetys tuliki sitte ite kaupan puolella vastaan ku siellä on nii erikoinen tsydeemi että saat kynän ja paperin käteen mihinkä merkkaat ostokset hirrrrveen pitkän käytävän varrelle rakennetuista mallihuoneista kokonaisuudeks kalustettuna. Ja ei jumpe miten uskomattoman tarkkaan ne oli tehty keittiön kattauksia myöten. 
Aluks oli hyvin kummallista että voi sinne vaan mennä kiertelemään ja ihmettelemään ympäri kämppiä, ihan niinku ois toisten koteihin menny hölmön näkösenä pälyilemään.
Ja ei hyväne aika miten pitkä se osasto oli. Loppupuolella aatteli jo että nyt kyllä mennään jo jossain Iisalmen kohilla ku ei se tuntunu ikinä loppuvan. Sofiakaan ei jaksanu kärryn kyydissä istuu pitkän automatkan päälle koko sitä lenkkiä nii hälläki riitti ihmetystä ku pääs sinne kirmailee ympäriinsä, etenki lastenmaailmassa joka oli täynnä leluja sun muuta hauskaa. 
Tuli sitä sit merkintöjäki listaan jonkun verran koha pääs alun ihmetyksestä yli ja muisti mitä sitä tultiin ehtimäänki mutta niistä kohta lisää..

No, sit kierroksen jälkeen pitiki mennä kerros alaspäin seuraavalle osastolle joka oli jo vähä tutumman mallinen ja käytävän varrella oli hyllyt notkuen tavaraa huoneosastoittain. Ja ei hitto että se paikka on ovela ku siellä on niin paljon kaikkee pientä kivaa ja niin halvalla että sieltä teet väkisinki tosi paljon pieniä heräteostoksia taukoomatta. Lopulta sieltä käppäilet sitte ulos iso kärry täynnä kaikenlaista pikkutavaraa ja rompetta.
Siellä Sofianki vauhti vielä vaan ylty ja oli mahoton räpelötautinen eikä meinannu ollenkaan pysyy mukana sen vauhissa enää eikä varmasti suostunu kärrin kyytiin. Vähän rupes jo pientä kiukuttaaki ku alko nälkä tulla ja väsyttää ku kesti siellä niin pitkään eikä ollu päikkäreitäkään kerenny vielä nukkuu.

Sieltä päästyä sitten tultiin viimeselle osastolle ennen kassoja, nimittäin varastoon.
Se oli ihan tajuttoman kokonen halli ja ei ois ikinä uskonu että niitten aiempien osastojen jälkeen vois ikinä mahtuu semmosta enää siihen rakennukseen..
Mutta nii, Siellä piti sitte aiemmin kirjotetusta listasta kattoo ja ettii paketit hylly numeroiden mukaan toisen kärrin kyytiin, jonka jälkeen koko tavaran paljous kärrättiin kassojen kautta ulos.

Sitten välipalan jälkeen oli aika herkkutorin kautta lähtee kotia kohti ja aika nopeesti väsymys vei voiton pienimmästä shoppaajasta ja hää nukkuki sit koko matkan melkein Joensuuhun asti..


Ja tietysti vaikka illalla väsyttiki ihan kivasti nii pakkohan se oli kotona päästä kasailee kalusteita loppuillaks. Sit seuraavina päivinä vielä sisustustarraa ja hyllyjen porailua seinään ja tänä aamuna oliki kaikki valmista. :)
Ja pahoitteluni ei oo kuvia ite IKEAlta ku unohettiin kamera ottaa mukaan..

Tuli parit hyllyt...

...jakkara Lauralle...

...sohvapöytää, sisustus tarraa..

...ja hoitopöytä tulokkaalle.
Ja sunnuntaina huomaski että on jotain tullu tehtyäki ku Lauralla oli paikat kipeenä mahan kanssa kävelemisestä ja miulla selkä kipee vissiin ajamisesta, jota en kyllä ymmärrä ku on mm. Helsinkiin ajanu samasella autolla ilman mitään vaivoja.. Vanahaks jo tulloo...

Rakenneultra

Tänään oli aamulla sitten toi rakenneultra ja arvatkaas mitä..? 
Meille näyttäs olevan tulossa toinen kappale rinsessoja! :D
Toki varmakshan ei voi sanoo mut näin oli Sofianki kohalla ja hänhän sieltä tuli.
Myö jo kerettiin tehä pitemmän ajan mietintöjäki että mite hyvä ku tulee toinen tyttö ku ehkä varmemmin tulee siskoksista kavereita ja Sofiasta tulee sit semmone suojeleva isosisko ja helpompi on jakaa huone tarvittaessa siskoksille ym. ym. :D
Mut nii kaikki oli kunnossa ja kasvaa normaalisti. Edelleenki vaikuttaa vähä chillimmältä tyypiltä ja näytteli hyvin kaikki paikat mitä piti mitata ja kattoo.
Ja myö ei tiietty ees siitä mut nykyään on mahollista nähä 4D kuvaa ainaki Joensuussa jos vaan uudempi kone sattuu olee. Ja saatiinki sitte oikein hyviä kuvia mukaan:

Profiilia. Käsi ei tahtonu siirtyy naaman eestä :P

Sormetki esitteli hienosti :)

Jalkoja piti kovasti ristissä, mahassa jo oikeet elkeet :-D
Kuvat ei oo kovin hyvälaatusia ku tabletilla otettu mutta kyllä niistä selvää saa.

Voi jumpe ku ei niinku yhtään enempää malttas oottaa tän tyypin syntymistä taas tän jälkeen, Sofianki vauva-ajasta on nii pitkä aika jo ja se mäni nii nopeesti. Tällä kertaa on vähä kokeneenämpi nii nauttii vielä varmasti eri tavalla siitä ajasta ku on vielä ihan pieni. Ja ois jo nii kiva ku sais tietää millasta on olla kahen kaa ja ylipäätäsä mitä on ku on kaks lasta. onneks ei oo ku puolet enää jälellä. :P

Mutta joo tää kirjottaminen nyt vähä junamatkan yli ja oon jo täällä sivari keskuksella ollu jo puolisen tuntia ja alkaa korkee aika olla ruveta nukkuubjoten öitä vaan siis. :-)

Ps. En ole hidas kirjottaja... :]

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Hurraa!! Mutta höh ja pöh.


Hurraa!!

Nyt se Sofia sen teki, nimittäin kävi ensimmäistä kertaa potalla pissillä. :P Sitä on reenattu tässä vähän vaihtelevasti ja päikkärissä se on jo ollu tapana mutta kotona ei oo siihen oikeen suostunu. Nyt se sit vaan päätti ite vaa ottaa housut ja vaipan alas, istahti potalle ja anto mennä. Nyt onki sit ahkerasti muistanu aina välillä käyä siellä istumassa ja lisäkannusteeks on tullu se että saa ite pestä kädet. :D

Meillä onki täällä nykyään hyvi itsenäinen tyttö ku kaikki on aina vaan "ite, ite!" Iso tyttö osaa tosissaan pestä ja kuivata käet, sytyttää ja sammuttaa valoja, avata ovia ja vähän pukea ja riisua ite. Käsienpesussa rupee jopa kiukkuamaan jos ei saa ite tehä..

Päivä kodissa Sofia on viihtyny hyvin ja on saanu hyviä kavereita sieltä jotka tulee aina halailee ku Sofia tulee hoitoon ja Sofia ite iha intona ite moikkailee niitä. Miutkin ne lapset on oppinu tunnistaa ja aina ku meen hakee tyttöö nii kuuluu huuto että "Sofian isi tuli! Sofia siun isi tuli!" Kadullaki kerran kuulu ku joku Sofian hoitokamu näki miut ja sano äidilleen että "Sofian isi on tuolla" :D

maailman suloisin nalle :)

Isi tänne!

Oih ja voih..

Maanantaina sitä pitäs taas lähtee vähä pitempään reissuun. Nimittäin Lapinjärvelle sivarin koulutujaksolle 367 kilometrin päähän.. Pikkasen kauemmaks ku inttiin lähtiissä mut onneks tällä kertaa tietää aina millon pääsee kotiin ja ei kestä ku kuukauden niin ei oo niin paha ku puolen vuoden inttileiri. Puhelinta ja konettaki saa jopa käyttää nii voi pitää yhteyttä kunnolla kotiin. Plus mie saan kaks "kuntoisuusloma" maanantaita ku miulla on jo työpaikka valmiiks hommattuna ennen tonne menoo.
Työpaikan sain Joensuun Keskussairaalalta minne alunperin halusinkin, ja hommana sairaalan sisäiset potilaskuljetukset. Eli pähkinänkuoressa kuljetan listan mukaan potilaita tiettyyn aikaan paikasta toiseen kävellen, pyörätuolilla tai sängyllä riippuen potilaan kunnosta. Yksinkertasta mutta varmaan ihan mielenkiintosta kun näkee ja kokee kaikenlaista ja on tavallaan asiakaspalvelua. Ja oonpahan jo valmiina paikalla ku synnytys alkaa :D
Harmi vaan ton koulutuksen takii miulta varmaan jää rakenneultra väliin ku en tiiä onko miulla mahollisuutta päästä sieltä päivää aiemmin viikonloppulomalle ku perjantaina aina pääsee ja se ultra ois just torstaina.. Jospa ne ois niin hyväsydämmisiä siellä että pääsisin sinne mukaan tai muuten mie romahan. :P
Ei kyllä yhtään malttas oottaa enää sitä ultraa että sais tietää millasen sisaruksen Sofia saa. :)

Sofia on omasta mielestään käärme :D
Tällästä tänään. Pitää tässä katella ton koulutuksen aikaan miten kirjotellaan, kuka kirjottelee ja mitä kirjotellaan. Kertokaa toki ideoita mitä voitas kirjotella tai jos joku mietiityttää/ihmetyttää nii kertokee ihmeessä.

Tässä vielä vähän Sofian urpoilua, öitä: