14. tammikuuta

Sofia n.10vko

Se on ehkä maailman uskomattomin tunne kun näkee lapsensa ekaa kertaa, ja kun tää viaton pieni otus juuri maailmaan tulleena äitnsä sylissä kattoo suoraan silmiin tietämättä yhtään miten se on juuri tehny isänsä maailman onnellisimmaks mieheks, niin ei mielessä oo mitään muuta kuin että se on täysin miun oma enkä haluu että sille ikinä käy mitään pahaa.

Sofia uhkasi syntyvänäsä jo joulupäivänä kuukauden etuajassa kun aamuyöllä Laura rupes saamaan supistuksia mitkä tiheni ja koveni koko ajan. Me oltiin sillon Lauran sukulaisten luona Kuopiossa joulua viettämässä ja kun oltiin siinä jokunen tunti kahestaan kuulosteltu, nii päätettiin herättää Lauran äitiki.

Sittenpä sitä aamulla muitten heräillessä ilmotettiin että ollaan lähössä kohta Kuopion sairaalaan tarkistuttaa tilanne, josta meijät sit lähetettiin Joensuun sairaalaan tarkkailuun. 

Lopulta kuitenki supistukset rupes laantumaan ja illalla sit lähettiin kotiin vielä toistaseks kahtena kappaleena.

Sitten lopulta Sofia syntyi kaksi viikkoa etuajassa noin kolmen tunnin synnytyksen jälkeen 4 aikaan aamuyöllä. Tosin ennen sitä oltiin ooteltu kaks päivää sairaalassa synnytyksen alkua kun Lauralla rupesi tulemaan lapsivettä vaikkei kalvot ollu ees kunnolla puhjennu.

Syntyessään Sofia painoi 2 845g ja oli 46cm pitkä. Pientä lasta meille oltiinkin ennustettu koska Laura on itekkin niin pieni. 

Osastolla synnytyksen jälkeen

Sofialle todettiin heti synnytyksen jälkeen alhainen verensokeri ja vähän keltasuutta, ja voi että hoitajat synnytysosastolla tykkäs suurennella niitä kun ne ei tosiaankaan ollu ees kovin huonosti. Etenkään verensokeri ja Sofialle jouduttiin silti tuputtamaan lisäruokaa pullosta, ja kun ei välillä kaikki ruuat ollu menny kun Sofia ei yksinkertasesti pystyny syömään enää nii hoitajat oli vaan että ne pitää mennä vaikka tyyliin viimeset 10 millii tuli samoin tein ulos kun ne syötti.. Ja sitten se oli jännä ku vaikka meillä kummallakaan ei ollu kokemusta vastasyntyneistä nii ei siellä kukaan viittiny pariin päivään opettaa mitään ennen ku jankkas vähä aikaa. Vaipanvaihtoki meille opetettiin vasta joskus kolmantena päivänä ku siihe asti hoitajat oli ite ne vaihtanu samalla ku mittailivat verensokeria.
Neljäntenä päivänä sitte päästiin lopulta kotiin sillä eholla että seuraavana aamuna käytiin vielä mittaa keltasuus ja verensokeri jotka molemmat oli hyviä eikä vaatinu enää sit tarkkailuakaan.

Vihdoin kotona :)