Nopean toiminnan nainen

Suunnitelma synnytykseen: Supistusten hiljalleen alkaessa kotona tsillaile rauhassa ja odottele niiden muuttumista säännölliseksi, käy suihkussa, pidä Sofiaa hyvänä, soita äidille kun siltä tuntuu. Muista ottaa viimeiset mahakuvat. Lähde rauhassa sairaalaan, pyydä päästä ammeeseen, pyydä myös synnytyksen edetessä epiduraalia/spinaalia. Puudutuksen voimalla lepäile tovi ja fiilistele tilannetta, paina se mieleen miltä tuntuu odotella pienen syntymää.

Maha viimeisen kerran rv 40+6.

Jep, jos olisin toiminut noin niin kätilön viran olisi saanut Jussi.
Mullahan oli tosiaan käynnistysaika annettu lauantaille (9.8) ja meidän oli tarkoitus yhdeksän pintaan suunnata sairaalalle käynnistelemään synnytystä. Aamulla kuuden maissa luulin heränneeni siihen että maha kramppaa jännityksestä enkä saanut enää unta. En kuitenkaan herätellyt ketään eikä mieleen siinä vaiheessa edes juolahtanut että kyse voisi olla synnytyksestä. :D
Seitsemän maissa tuli Sofia herättelemään Jussia ja edelleen siinä vaiheessa ihmettelin että miksi tekee niin perhanan kipeää. Joku tovi siinä meni valittaessa kunnes tajusin kaivella kellon esiin ja tajusin että joo, nää kivuthan on säännöllisiä ja tulee n. kahden minuutin välein. Minun mittapuulla ne ei ollut niin kipeitä että olisi sairaalan ollut syytä lähteä.
Kello löi kahdeksan ja nojailin Jussin ja minun makkarissa lipastoon ja rupesin miettimään, että kannattaiskohan siltä mutsilta varmistaa jotta on varmasti aikataulussa tuloillaan. Oliskohan puoli ysin maissa tai vähän ennen sitä soiteltu minun äidille joka lähti samontein ajelemaan meille päin. (Ajomatkaa n. 30 min)

Siitä sitten lähdettiin heti sairaalaan ja Sofia lähti minun äidin luo yökylään. Sairaalan pihalla sanoin Sofialle heipat, kieltäydyin pyörätuolista ja lyllersin sairaalan kolmanteen kerrokseen. Sisäänkirjautuminen papereiden mukaan on tapahtunut siinä klo 9.15.

Sen jälkeen kaikki tapahtuikin niin rytinällä ettei hirveästi kerrottavaa ole. Sain sairaalavaatteet ja heti sen jälkeen tiedon että olen kahdeksan senttiä auki. Kätilö ehdotti spinaalipuudutusta johon suostuin. Vedetkin meni siinä sivussa. Sitten tulikin anestesialääkäri jolle kätilö totesi että ei tälle taida mitään puudutusta keretä antaa, kohdunsuu täysin auki ja vauva valmis tulemaan. Tästä meni 20 min ja tyttö oli maailmassa. :) Kello oli 9.55. Pikaisten laskutoimitusten jälkeen kerkesin siis olla sairaalassa n. 40 min josta se 20min meni ponnistusvaiheeseen, huh..

<3

Synnytyksestä mulle jäi positiivinen fiilis, joskin edelleen harmittaa kun en kerennyt sinne ammeeseen missään vaiheessa. :D Kyllähän se aika voittajafiilis oli tollaisen "luomusynnytyksen" jälkeen. Kivut ei muuten ollut loppujen lopuksi edes pahat, ainut oli ponnistuvaihe joka sattui ja jossa minunkin volyymitasot kyllä nousi. Palautuminenkin mulla on ollut tosi nopeaa, yhden yhtä tikkiä tai edes pintanaarmua en saanut. Synnytyksen jälkeen suurin ongelma mulla oli kamala nälkä..
Toiveena mulla oli lyhytjälkihoitoinen synnytys ja kotiin päästiin sekä vauvan että minun hyvän voinnin puolesta jo seuraavana aamuna. Vuorokauden sisään tuli siis synnytettyä ja kotiuduttua. Ihan semimukava vuorokausi.

Isosiskon sylissä ensimmäistä kertaa. :)

-Laura