Tekstiä pitkästä aikaa.

Heissan!

Kirjottelinpa Lauran blogiin eilen:

http://mutsilaura.blogspot.fi/2015/01/sivari-ei-ole-vaihtoehto.html

:)

Kysyttävää?

Lauran blogissa julkaistaan siis kysymyspostaus johon voi kysymyksiä laittaa tulemaan tällekkin puolelle. Kysyä voi mitä vaan hyvän maun rajoissa. Myös esim. Lauran äidille ja Sofialle voi laittaa kysymyksiä tulemaan. :)

Palaillaan siellä siis!

Isänpäivää

Hei! Kirjoittelin tuossa isänpäivästä Lauran blogiin:

http://mutsilaura.blogspot.com/2014/11/isanpaiva.html

:)

Viimeisiä hengenvetosia...?

Nyt arvon lukijat ynnä muut otukset ollaan valitettavasti vakavien, asioita mullistavien ja lopullisten asioiden äärellä. Kuluvan vuoden aikana on tapahtunut paljon isoja asioita ja muutoksia. Mie oon käyny intissä ja tullut sieltä takaisin. Mie oon aloittanu sivarin ja Sofia päiväkodin. Myö ollaan kaikki oltu radiossa ja TV:ssä, ja meistä on keskusteltu ympäri nettiä muunmuassa aiheesta että millon minä aion tulla kaapista ulos (mitäh?). Ja sokerina pohjalla Laura on jäänyt toistamiseen äitiyslomalle ja myö ollaan saatu kauan odotettu Alma prinsessa. Ja nyt kaiken tämän jälkeen on luvassa vielä lisää muutoksia.

Mie oon kirjottanu tätä blogia jo n.2,5 vuotta. Välillä oon kirjottanu aktiivisemmin, mutta välillä taas on ollu aika pitkiäkin taukoja kuten nyt viimeisen puolen vuoden aikana. Kirjoittaminen on ollut hauskaa, muttaa myös aika stressaavaa.
Tekstejä on viitisenkymmentä ja ne ovat saaneet hirveästi positiivista palautetta. Ne ovat johtaneet siihen, että miusta on kirjoitettu monia haastatteluita mm. isoimpina ehkä Iltalehteen ja Helsingin Sanomiin, ja ne ovat tuoneet todella paljon lisää huomiota blogille. Ne tekstit on kerännyt tähän päivään mennessä yli 120000 sivun katselua ja melkein 300 lukijaa, mitä en todellakaan ois ikinä uskonu.
Ja viimeisinpänä isona asiana sen kautta myö päädyttiin Teiniäidit-ohjelman kolmannelle kaudelle. Se jäänee tämän blogin suurimmaksi saavutukseksi, sillä nyt on aika ehdä päätöksiä.

Nimittäin piiiitkän harkinnan ja mietinnän jälkeen mie oon päättäny että nyt on aika laittaa pillit pussiin ja luovuttaa toteamalla ettei tästä nyt tule oikein mitään. Tänne kirjottaminen on ollu miulle jo pitkän aikaa hirveen stressaavaa enkä mie oo saanu tästä takasi samalla tavalla mitä mie joskus sain.
Miulla ei tuu luonnostaan semmosia ahaa elämyksiä että kirjotanpa muuten tästä ja pelkästään kuulumisten kirjottelu tuntuu aina jotenki ylitsepääsemättömältä.
Mie oon toki tosi kiitollinen siitä että nyt tuon ohjelman myötä on tullu paljon kysymyksiä ja inspis ehotuksia tekstille mutta silti jotenki en vaan saa sellasta otetta tästä hommasta että tuntuis mitenkään luonnolliselta jatkaa enää.
Toivon että ymmärrätte että tää ei vaan tunnu miusta enää hyvältä enkä halua itteeni tällä rääkätä, enkä usko että väkinäisesti kirjotettu tekstikään olis kovin kummosta luettavaakaan.

Joten kiitokset kaikille lukijoille tasapuolisesti olittepa sitten olleet mukana alusta asti tai vasta viime hetkillä liittyneet tänne...






Mutta olkaa huoleti, sillä...

EI TÄSSÄ VIELÄ KAIKKI!!!!!!

Kuten on tapana sanoa että kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen avautuu kuten myös tässäkin tilanteessa. Nimittäin tämä blogi hiljentyessään tuo tilaa aivan uudelle proggikselle joka on vartonut päivänvaloon pääsemistä todella kauan muttei käytännön syistä ole ollut mahdollista.
Mutta nyt uusien tuulien puhaltaessa sen on aika nousta kuopastaan ja näyttää miten hommat hoidetaan.

Ensi viikolla kun Teiniäitien toiseksi viimeisen jakson lähetys päättyy, on aika nousta valtaan uuden aikakauden pioneeri joka tässäkin blogissa suosiota on niittänyt ja kertonut miten asiat on.
Maanantaina n. klo20:00 julkaistaan uuden karhea blogi jota alkaa kirjoittamaan tietenkin meidän oma Laura osoitteessa http://mutsilaura.blogspot.com/.
Sieltä voitte siis jatkossa lukea meidän kuulumisia ja Lauran aatoksia elämästä yleensä.
Enkä miekään tässä ihan lopullisesti häviäkun miulla ois idea kuitenki tuota facebook sivua edelleen pitää yllä ja jaella sinne lyhyempiä kuulumisia sun muuta, ja voi olla että joskus Laurankin blogissa vierailen, ei voi tietää.
Ja sen verran vielä että nuo kysymykset joita tänne nyt on aika liuta tullut niin niihin vielä vastaillaan joko täällä tai sitten Lauran blogissa, sen näkee sit koha niitä keretään ja ruvetaan selaamaan kunnolla läpi. Ja tietenkin nämä tekstit jää tänne luettavaksi hamaan loppuun asti.

Mutta jos nyt tässä tämä tällä erää. Kiitos vielä kaikille jotka miun tekstejä on jaksanut oottaa ja lukea ja ollut muutenkin mukana. Kiitos kaikesta mitä tää blogi on tuonut tullessaan, ja mihin kaikkeen tän kautta on päädyttykään. Kiitos ja kumarrus teille!

-Jussi

ps. Muistakaahan kattoo Teiniäitien kaks viimestä jaksoo Ma ja Ti klo 19:30 :P

Arkea vaan.

Moi!

Koska Jussi ei vieläkään tiedä mitä hän tälle blogille ja sen kirjoittamiselle tekisi, olen ottanut asiakseni päivitellä tänne sillontällön tykkäsittepähän tai ette! :D Minun mielestä on niin kovin mukava tulla tänne turisemaan turhista ja vähän vähemmän turhista asioista.

Arki on alkanut asettua pienen syntymän jälkeen aloilleen. Jussi sivarissa, minä taas täällä kotona tukka kakkaisena ja paita maitoisena.Yksi vapaailtakin tuli vietettyä kun ihana äitini saapui tänne katsomaan lapsoisia ja me piipahdimme baarin puolella. Hyvin oli mennyt, molemmat lapset nätisti yöunillaan. :) Meillä on joku ihmevauva, se nukkuu YÖLLÄ...
Tytön nimeksi muuten tuli Alma Kerttu Olivia. <3

Teiniäiditkin pyörähti käyntiin sekä netissä että eilen telkkarissa. On se kummallista nähdä itsensä sieltä.. Näin ollen onkin hyvä muistuttaa että ne telkkarit auki Kakkoselle ma-ke klo 19.30 !!

Nyt en taida kehdata jäädä tähän pidemmäksi toviksi päivittelemään, kaveri kun on tulossa kohta päiväkahville. Lupaan kyllä palailla piakoin jos nämä minun päivitykset vaan kelpaa.
Niin ja kyllä minä tuon Jussinkin patistan tänne vielä kirjottamaan. ;)

Semmoista asiaa vielä, että kovin mukavaa olisi saada toiveita siitä mitä haluaisitte lukea, olipahan toiveet sitten minulle tai Jussille.

Palaamisiin,

Laura

Nopean toiminnan nainen

Suunnitelma synnytykseen: Supistusten hiljalleen alkaessa kotona tsillaile rauhassa ja odottele niiden muuttumista säännölliseksi, käy suihkussa, pidä Sofiaa hyvänä, soita äidille kun siltä tuntuu. Muista ottaa viimeiset mahakuvat. Lähde rauhassa sairaalaan, pyydä päästä ammeeseen, pyydä myös synnytyksen edetessä epiduraalia/spinaalia. Puudutuksen voimalla lepäile tovi ja fiilistele tilannetta, paina se mieleen miltä tuntuu odotella pienen syntymää.

Maha viimeisen kerran rv 40+6.

Jep, jos olisin toiminut noin niin kätilön viran olisi saanut Jussi.
Mullahan oli tosiaan käynnistysaika annettu lauantaille (9.8) ja meidän oli tarkoitus yhdeksän pintaan suunnata sairaalalle käynnistelemään synnytystä. Aamulla kuuden maissa luulin heränneeni siihen että maha kramppaa jännityksestä enkä saanut enää unta. En kuitenkaan herätellyt ketään eikä mieleen siinä vaiheessa edes juolahtanut että kyse voisi olla synnytyksestä. :D
Seitsemän maissa tuli Sofia herättelemään Jussia ja edelleen siinä vaiheessa ihmettelin että miksi tekee niin perhanan kipeää. Joku tovi siinä meni valittaessa kunnes tajusin kaivella kellon esiin ja tajusin että joo, nää kivuthan on säännöllisiä ja tulee n. kahden minuutin välein. Minun mittapuulla ne ei ollut niin kipeitä että olisi sairaalan ollut syytä lähteä.
Kello löi kahdeksan ja nojailin Jussin ja minun makkarissa lipastoon ja rupesin miettimään, että kannattaiskohan siltä mutsilta varmistaa jotta on varmasti aikataulussa tuloillaan. Oliskohan puoli ysin maissa tai vähän ennen sitä soiteltu minun äidille joka lähti samontein ajelemaan meille päin. (Ajomatkaa n. 30 min)

Siitä sitten lähdettiin heti sairaalaan ja Sofia lähti minun äidin luo yökylään. Sairaalan pihalla sanoin Sofialle heipat, kieltäydyin pyörätuolista ja lyllersin sairaalan kolmanteen kerrokseen. Sisäänkirjautuminen papereiden mukaan on tapahtunut siinä klo 9.15.

Sen jälkeen kaikki tapahtuikin niin rytinällä ettei hirveästi kerrottavaa ole. Sain sairaalavaatteet ja heti sen jälkeen tiedon että olen kahdeksan senttiä auki. Kätilö ehdotti spinaalipuudutusta johon suostuin. Vedetkin meni siinä sivussa. Sitten tulikin anestesialääkäri jolle kätilö totesi että ei tälle taida mitään puudutusta keretä antaa, kohdunsuu täysin auki ja vauva valmis tulemaan. Tästä meni 20 min ja tyttö oli maailmassa. :) Kello oli 9.55. Pikaisten laskutoimitusten jälkeen kerkesin siis olla sairaalassa n. 40 min josta se 20min meni ponnistusvaiheeseen, huh..

<3

Synnytyksestä mulle jäi positiivinen fiilis, joskin edelleen harmittaa kun en kerennyt sinne ammeeseen missään vaiheessa. :D Kyllähän se aika voittajafiilis oli tollaisen "luomusynnytyksen" jälkeen. Kivut ei muuten ollut loppujen lopuksi edes pahat, ainut oli ponnistuvaihe joka sattui ja jossa minunkin volyymitasot kyllä nousi. Palautuminenkin mulla on ollut tosi nopeaa, yhden yhtä tikkiä tai edes pintanaarmua en saanut. Synnytyksen jälkeen suurin ongelma mulla oli kamala nälkä..
Toiveena mulla oli lyhytjälkihoitoinen synnytys ja kotiin päästiin sekä vauvan että minun hyvän voinnin puolesta jo seuraavana aamuna. Vuorokauden sisään tuli siis synnytettyä ja kotiuduttua. Ihan semimukava vuorokausi.

Isosiskon sylissä ensimmäistä kertaa. :)

-Laura

Hän on lopultakin täällä..

..Tai itseasiassa meidän pieni neiti A on ollut maailmassa viikon ja kahden päivän verran.<3

Raskausviikkojahan mulla oli kasassa tasan 42 ja käynnistykseen oli tarkoitus mennä, mutta samaisena aamuna synnytys päättikin käynnistyä itse, hyvä niin. :) Synnytyksestä lisää myöhemmin, nyt voin todeta vaan että kyllä se vauhdilla menikin.. Kotiinkin päästiin jo seuraavana päivänä.

Strategiset mitat olivat 3560g ja 48cm.

No mutta, niinkun sanoin, tulen tänne myöhemmin kirjottelemaan enemmän, tämä oli tällainen ilmoitus vain. 

Meillä on kaikki hyvin. :)

Palaillaan pian,

Laura